Cape Fearin tunnelmia

Niin sitä aikaa kuluu tapahtumista kun laittaa ajan kulumaan ja antaa asiain olla. Mutta eipäs unhoiteta Cape Fearin kinkereitä, ne oli sen verta tyylikkäät "juhlat" että muistellaas vähän mitä siellä oli tarjolla ja mitä verkkokalvoille jäi.

Koko viikonlopun kelithän olivat juuri niitä inkkarihelteitä, musta paita takasi varmasti suhteellisen korkean ruumin lämpötilan jota äkkisiltään pitäis riittää tammikuun puoleen väliin asti, sen verta napakasti tähtijärjestelmämme keskushehkulamppu antoi säteidensä lepattaa. Rakkauden Ammattilaisten sabluuna alkuillalta ei sen erikoisempi ollut, mentiin paikan päälle ja ryhdyttiin pikaisten paikkojen ihmettelyjen jälkeen kasaamaan kamppeita kasaan rekan lavalle. Tiedossa oli reilu tunnin setti, se kun tuntui melkein naurettavalta edellisen viikonlopun Monrepos-ravintolan 4x45min kattaukseen verrattuna! Ok, soundcheck alta pois ja sit naatiskelemmaan yleisestä tunnelmasta ja ravintolan pitsoista. Päästiinpä vielä saunaankin, alueen paras mökki elikkäs saunamökki oli varattu bändille ja myöskin "tekniselle" väelle elikkäs miksaaja-Ollikaiselle tällä kertaa. Aika passeli paketti kokonaisuudessaan. Siitäpä sitten keikka alta pois tai noh, eipä tuolta lavalta mikään kiire ollu pois, aika letkeetä vetää tommosessa tapahtumassa ja hyvin suuri osa jengistäkin tajus mitä soitetaan… Luultavasti ihan puhdas tinkkutankku-rokkapili ois tommosessa meetingissä se oikea resepti, mutta pitäähän sitä jengille tarjoilla vähän muutakin. Ei se jokapäiväinen mäkkärin hampurilainenkaan kuukauden jälkeen enää maistu niin "maukkaalta", josko se ikunaan edes maistuu maukkaalta jos ei sit ihan death-rajatiloissa olla verensokerien ja nälän kanssa. Anyway, sitpä soiton jälkeen kamat kasaan ja porukka kotio, ketkä siis lähti ja ketkä ei. Lonely sologuitarist jäi paikan päälle tutkimaan tunnelmaa, siinäpä se menikin tuttujen kanssa koko yö saunan kylvyssä rantamökillä ja turistessa "tosi tärkeistä asioista". Joskus silleenkin.

Seuraava päivä toikin sitten mukanaan kaiken sen mistä perjantai-iltana ei ollut mitään tietoa/havaintoa, elikkäs Cape Fearin urheilullisen osuuden! Se olikin jo jotain ihan uutta ja ihmeellistä, tosin on ymmärrettävää miksi moisia lajeja nyt ei ihan perinteisissä piirimestaruus-kisoissa harrasteta urheiluradoilla tai Kuopio-hallissa… Kävely mökiltä eilisen soittopaikalle/päivän urheilukentälle osoitti jo eräiden urheilijoiden dopingin käytön, joka lajissahan niitä on…

Uhreilutapahtuman juonto tapahtui luonnollisesti lavakkeelta ihan niinkuin kaikissa muissakin historiallisesti merkittävissä tapahtumissa, yleisöä korkeammalta korokkeelta. Tosin tässä tapauksessa ehken juontojen ilmapiiri oli ns. vapaamuotoisempaa ja juontajillekin näköjään suotiin nestetankkausvuoroja ihan juonnon ohessa… Hahhaa. Lavan vastapäätä oli luonnollisesti paras paikka elikkäs miksauskoppi, mutta sinne kun ei kaikki pääse ja tilat olivat ahtaat. Moni istui tietenkin nurmikolla nautiskellen kesästä ja sen mukanaan tuomista virvoitusjuomista, meno oli kuin festareilta!

Sittenpä itse kilpailijoiden olosuhteisiin ja kisavarusteisiin… Ei välttämättä juppi-bemarilla ois paljoa ollu asiaa noihin kisoihin, tai jos ois osallistuminen tullut kyseeseen niin ei voi olla varmuutta minkälaisessa kunnossa tapahtuman porteista lähtevä BMW olisi! Seuraava kuvake antaa erittäin hyvän kuvan solidaarisuudesta ja kilparadalla toimivasta "kaveria ei jätetä" -mentaliteetista. On niinsanotusti pollella vähän vaikeuksia lähteä liikenteeseen mutta niin sitä vaan kaverit tönäisevät kilpailijaan uutta vauhtia ja hop, niin sitä vaan mennään riman ali että heilahtaa!

Korkeushypyn kääntöpuolena toimiva automobil-limboilu edellytti osanottajaltaan äärimmäistä venymistä rajojarikkovaan suoritukseen, tässä tapauksessa auttoi raaka "lihas". Elikkäs läskiä takakontin lisäksi konepellille ja takaboxin päälle, johan rupes maavara vähenemään! Pakoputken ja hiekkakentän kosketuksesta tuleva yhteisääni oli uudelle kokijalle suoranainen hämmästys ja koomisen reaktion aiheuttava tekijä, mutta kävi tilanteeseen kuin nasselle uusi nenä. Go go!

Limboilu päättyi onnellisesti, voittaja taisi löytyä ja kaikki autot säilyivät suht’ ehjinä.. Seuraava kisalaji olikin kaljakuntopyörä, tästä ei riehuva reportteri kerennyt ottamaan todisteita negatiiville, mutta tuolla alhaalla olevassa videossa siitäkin pieni pätkä. Ei nimittäin tekls pahaa Gym 99-tyyppisille vakaville punttihuoneille moinen vekoitin, oli paljon vapaaehtoisia osallistujia ja touhu oli suorastaan parhaan komedian veroista. Sen jälkeen olikin perinteinen puujalka-kävely, jossa nähtiin nopeita ja hitaita suorituksia, puhtaiden ja epäpuhtaiden suoritusten lomassa. Sen jälkeen vielä köydenveto, njimittäin!

Kuten muissakin päivän lajeissa, myös köyden kanssa riehumisessa nähtiin vähintäänkin persoonallisia tapoja suoriutua sekä yksilönä että joukkueena. Pitempiä palopuheita pitämättä, tässä nähdään kevyesti päivän tyylikkäin suoritus. Asettautuminen jo alkumetreillä moiseen taisteluasentoon piti joukkueen puolia vähintäänkin monen miehen edestä!

Tässäpä vielä huonohkolaatuista videokuvaa päivän tsembaloista, alkaen kylläkin RA:n pikkuisella soundcheck-pätkällä, mutta meno oli tämän mukaista: kesäisen letkeätä, rokahtavan rosoista! Jokaisen pitäisi viettää viikonloppu Cape Fearissa, jäis kovimmat kankeudet sen siliän tien! 

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.