Yleinen

Tonex: versio 1.0.2 ja lisää testausta

Jaahas, kehitys kehittyy ja niin sitä vain testaamalla saattaa saada parempia tuloksia? Äkkisiltään ajateltuna joo, ja kyllähän tulokset puoltavat tämän toteamuksen/hypoteesin oikeellisuutta. Toisaalta nämä kaikkihan ovat vain näkemyksiä, mielipiteitä ja tapoja käyttää vehkeitä. Ja laitteita. Mutta mutta, seuraava sessio ”capturoinnin” parissa eri vahvistimella, eri mikillä ja eri etuasteilla.

  • Fender Hot Rod Deluxe III
  • Neumann TLM-103, Shure SM57
  • Audient ASP800
  • Audient iD14

Fender Hot Rod Deluxe onkin sinänsä tuttu vahvistin tuolta 90-luvun loppupuolelta: ensimmäinen ”virallinen” oma (kitara)vahvari, jolla ensimmäiset RA-keikatkin tuli tehtyä. Se meni sitten 2002 alkupuolella intin loppupuolella inttikaverille. Anyway tuttu vahvari, ja vaikka onkin III-versio niin varsin tuttu Fenderin soundi tuossa on. Voimakas, potkiva ja ”hyvä”, mutta semmoinen Fenderimäinen kireys ja aika ”raikas” yläkerta.

Itse vahvarin ”sieppaamiseen” ei nyt sen ihmeellisimiä uusia ”niksejä” ollut, mutta näistä oli apua: kokeileminen, nauhottaminen&kuuntelu&vertailu, tarkkaavaisuus ja ”gain staging”. Säröhommissa on varmasti omat niksinsä saada optimaalinen soundi, voima ja raakuus tallennettua. Mutta on tuossa puhtaan soundin tallennuksessakin haasteensa: äänellisesti rikasta, voimakasta, puhdasta (särötöntä) ja pyöreää meininkiä. Hmmm..

Studioreissuilla on tullu nähtyä ja koettua mikin sijoittelun olennaisuus, ja niinpähän tuota tuli taas jälleen kerran nähtyä ja eritoten kuultua: kokeile, kuuntele ja testaile. Neumannin TLM-103 on kyllä herkkä mikki, ja herkästi myös reagoi mikin sijoitteluun. Suoraan elementtiin laitettuna ottaa Fenderin ”raikkauden” toooodella hyvin, mutta hieman tiltattuna.. Se on siinä. Niin, näemmä interwebin mielipiteet jakaa TLM-103:n todella loistavaan ja todella ei-loistavaan leiriin. Yläkerran hypestä jotkin narisevat, mutta eihän se mikään tumma vintagemikki olekaan. Shuren 57 nyt kuulosti (ja yleensäkin kuulostaa) suoraan elementtiä päin, ja se ei sen enempää tarvinnut hahmottelua sijoittelun suhteen.

Ehkä tässä vaiheessa aikoinaan arsenaaliin ilmestynyt Audient ASP800 näytteli sitä klassista ”pistettä iin päälle”, ja lähinnä erityisesti kaksi ensimmäistä vintage-kanavaa. Mahdollisuus ruuvata varsin puhdasta Audient-soundia kohti erilaisia vanhan ajan etuasteita on.. Veeery nice. Ehkä tässä tapauksessa ne viimeiset 5-10% soundista, mutta nepä ne yleensä onkin vaikeimmin tavoiteltavat hifistelyt ja ”laatumetrit”.

Ja sitten rumpujen pärinää ja urheilujuhlan tuntua..!
– näyte A: kitarapiuha suoraan Fenderiin ja signaaliketjun läpi Reaperiin
– näyte B: kitarapiuha suoraan äänikortin DI-sisääntuloon ja kaapatun virtuaali-Fenderin läpi
Näytteet sekoitetussa järjestyksessä jännityksen ylläpitämiseksi!

IK Multimedia TONEX – ei hemmetti!!!

Nyt on kyllä teknologia menny semmosia haarahyppyjä eteenpäin ettei mitään järkeä, huh huh! Tähän mennessä styrkkareiden mallintavaa maailmaa on hallinnut Kemper, ja viimeisimpänä rautaversiona Neural DSP. Kummastakaan ei henk koht käyttökokemusta, mutta varsinkin Kemperin asema on jo suht legendaarisilla leveleillä. Tosin teknologialla on ikää jo jonkin verran Kemper-landiassa, Neural DSP on aika tuoretta rautaa. Ja kummankin hintaluokka siellä lähemmäs 2000€, joten kyllähän tohon kustannukseen pitää jo jotain laatua saadakin. Kemperistä ei ole olemassa softaversiota, Neural DSP:stä löytyy ilmeisesti yksittäisten vahvistimien softaversiota plugarimuodossa.

Reilu viikko sitten julkaistu IK Multimedian TONEX on tällä hetkellä vain plugarimuodossa, mutta omiin käyttötarkoituksiin just se ainoa oikea mikä on uupunut työkaluarsenaalista. Pitkäaikainen haave saada oma VOX virtuaaliseen formaattiin on nyt todella lähellä, ja ainoana miinuksena (tällä hetkellä) on ettei tremoloa ilmeisesti saa mallinnettua eli capturoitua tai-mitä-termiä-haluaakaan-käyttää: vain ”suora” eli staattinen soundi mahdollista. Staattinen ehkä vähän väärä termi, soundi voi olla puhdas tai särösoundi. Puhdasta soundia kuitenkin haetaan, ja ensimmäisessä testipenkissä oli vahvarina Urkkibändin kitaristi-Sakun Vox AC10C1. Tallennusvermeinä:

  • Audient iD14
  • Radial ProRMP
  • GAP Pre73 (Low-Z tilassa)
  • Neumann TLM-103
  • Slate ML-2
  • Audient ASP800 (DI-kitaran input)

Neumann oli ekaa kertaa käytössä, ja ei voi kuin todeta että soundi on kuin eri maailmasta verrattuna halvempiin mikkeihin.. Alakerran voima ja eheys, muutenkin semmoinen ”record”-soundi heti kättelyssä. Etuasteen ”ajamista” kovemmilla gaineilla pitää kokeilla seuraavan kerran, nyt meni aika vähäisillä gaineilla. Muutenkin ekan testin ollessa kyseessä kaikenlainen testailu ja virittely jäi vähän vähemmälle. TONEX:in mallinnusvaiheessa ei ollut mahdollista ottaa talteen kahden mikin erillisiä soundeja, vaan mikkien välisen suhteen voi valita ennen mallinnuksen aloittamista. Jälkikäteen ei siis mahdollista säädellä mikkien tasoja, joten testiajossa pelkkä Neumannin signaali käytössä (ero oli niin selkeä).

Testipenkissä DI-signaali vedettynä kahden eri todellisuuden läpi:

  • reamp-meiningillä Voxin, Neumannin ja GAP Pre73:n kautta
  • mallinnettu sama signaaliketju TONEX:issa

Pitää olla aika hyvät kuuntelukamat että huomaa tuon pienen eron, ja sekin on semmoinen että biisikontekstissa aika äärimmäisen hankala erottaa. Aika uskomatonta!

Rautalankapojat – Studio33 22.10.2021

No nyt kun tässä on varsin massiivisesti aktivoiduttu www-sivuston ylläpitämisessä (prosentuaalinen kasvu lähivuosiin huimaa!!!) niin pistetääs erästä varsin tärkeätä proggista ilmoille, eli diddidii.. Rautalankapojat!

Viime syksynä meni pari täyttä vuorokautta tehdessä biisejä, tarkemmin sanottuna ihan ihkaomia tekeleitä: kaksi instrumentaalia, yksi ennen julkaisematon (mutta Urkkibändillä aiemmin nauhoitettu) laulubiisi. Kun on kiire (kyllä, työt haittaa musiikkiharrastusta) ja ihan kaikkea ei saanut purkkiin studiossa, niin tuotah öh äkkisiltään se tarkoittaa sitä että lopputuloksen raidat tiputellaan paikalleen ajallisesti ja paikallisesti riippuen – kun on mahdollista.

Ja jotta asioihin saadaan varmasti tarpeeksi haastetta, hidastetta ja haittaa (sitäkin se voi olla) niin homma pitää saada eka omassa kotipajassa kuulostamaan hyvältä. On kyllä vaatinut kuuntelutunteja, tekniikkaan panostamista ja eritoten.. Aikaa, kärsivällisyyttä ja universaalien miksauslakien noudattamista. Referenssien kuuntelu on hiukka tyhmää jos ei oo hyvät kuuntelukamat, ja kun on hyvät kuuntelukamat (todellinen tai virtual, kun on hyvät niin milteipä sama) niin sit pitää vaan olla aistit auki ja korvat herkillä. Matka streaming-alustoille ja mahdolliseen radiosoittoon on kuitenkin järkevintä käyttää hyväksi todetun pelimiehen kautta, se on varsin pieni hinta siitä että lopputulos ei jää ainakaan ääniteknisen kompahduksen takia vajaaksi. MUTTA. Jos sitä ei saa himatsudiossa kuulostamaan hyvältä ja ei saa sieltä omaa visiota pihalle verrokiksi yms yms.. Ei hyvä mieli.

Näillä siis mennään, ja kesällä varmaan saa loputkin Vox-raidat vingutettua sisään. Aika jees!