Jälleen kerran yhden miehen armeija laittoi lusikka-haarukan reppuun ja lähti koukkaamaan Kaavin kannasta kohden, soitellen sotaan… Hah. Tällä kertaa kuitenkin läimittiin moniakin kärpäsiä yhdellä iskulla ja matkalla sukujuhlat saatiin alta pois pikaisella audienssilla. Tosin, oli sen verta letkeet/hyvät kinkerit että ois aika herkästi jääny uuno man band niille teilleen… Paljon samanhenkisiä "jannuja", rantasaunaa, paljua ja lämmintä keliä niin ettei mitään määrää. Suuria haasteita poislähdön suhteen!
Mutta mutta, eikun vaan batmobil tulille ja kohti Kaavin kirkonkylää, tuota sivistyksen ja monipuolisen maailmankatselmuksen kehtoa. Pikkuisen aikataulusta myöhässä olleena uunon orkesteri pikaisesti vaan kamat yläkerran "stagelle", joka oli kaikeksi yllätykseksi eri paikassa kuin reilu 10 vuotta sitten! Niin ne asiat vaan muuttuu. Tuossa kyseissä kylässä&ravintolassahan järjestetään vuosittaiset Kaavi Blues-kinkerit, ja lavalla oli kuin muistona menneiltä ajoilta vielä näitä kyseisiä Bluesin t-paitoja. Siinähän nuo menivät "lievänä" äänieristeenä, oli nimittäin aikamoinen soundi lavalla ja vieläpä kaikenlisäks lavan ulkopuolelle. Eräs yleisöstä kuvasikin soundia maustemaiseen tyyliin sanalla "kumina".. Hah! Ei tossa pienen sotakoneiston "miksauspöydässä" niin paljoa ole numikoita että sitä ois voinu jotenkin järkevästi suhteuttaa tilaan, vaan mentiin ihan niillä mitä on. Eli tasot sinnepäin ja eteenpäin.
Sitpä vaan odottelemaan illan H-hetkeä eli liukuvan aikataulun takia (jengi vielä klo 22 satavarmasti saunassa tällä kylällä…) eipä erikoisempaa havaintoa milloin soitto alkaa. Siispä alakerran karvahattupuolelle katsomaan mikä on kylällä meininki siinä rentojen ihmisten kohtauspaikassa, Linnan Pubissa. Joka siis samaa puljua kuin yläkerran "diskopuoli". Tunnelma oli oikein leppoisa ja lämmin, ei se ihme että "jotkin" viihtyy siellä ihan aamusta iltaan.
Ajan kuluttamiset ja löpinät sikseen, sitpä vaan vihdoin ja viimein lavalle ja eikun kesäyöhön kitarat haitarit laulammaan. Alussa meinas näyttää vähän heikolta että onko ne ihmiset jääny saunan kylpyyn ja kotopihan terangille, mutta sieltäpä sitä rupes jengiä valumaan. Lavan takaosassa oli kätevät rappuset joita pitkin kulkea edestakaisin lavalle ja pois, very good. Tosin aktiivinen yleisökin tajus sen jossain vaiheessa… Hehee.
Siinäpä se ilta vierähti ilman erikoisempia kommervenkkeja ja tapaturmia, all in all oikein mukava ilta, yleisökin ties suuren osan biiseistä ja tanssia jolkutteli niinkuin pitääkin. Very good. Oli muuten sama tarjoilija joka oli silloin herran vuosia sitten tanssiorkesteri Violetin (siinä paikassa) viimeisellä keikalla. Se oli siis se lippuriskikeikka josta jäi viiden setin humppauksesta reilu 30 markkaa per soittaja… Yhden miehen koneisto toivotettiin erittäin lämpimästi tervetulleeksi uudestaan, joten jotain on tehty oikein tai vahingossa on jostain narusta vedetty sopivalla voimalla. Illan kruunasi paikallisen grillin hyvä pöperö ja kylän "poikien" sanaharkkaa pidemmälle viety "keskustelu". Klassista!!!
