Nyt kun kesä mennyt on, syksy saapuu – kirvesvartta ja pipo päähän

Kun siirtyminen talviaikaan on edessä, voidaan todeta että kesä on jo mennyt? Lämmin vuodenaika menikin aika mukavasti, Puikkoja ajettiin sisään about jokaisena viikonloppuna ja keikkoja kertyi mukavan pyöreä summa. Välistä oli haastavia keikkoja, lähinnä bändi-yleisö -näkövinkkelistä. Musiikissahan ei mitään vikaa ole, subjektiivinen näkemys tosin, mutta joskus on vaan vaikea soittaa semmoiselle yleisölle joka on tullut ravintolaan tanssimaan Lambadaa ja Livin da vida locaa. Mutta, aina siellä yleisössä on ollut par kolme "poikkeusta" valtavirrasta jotka ovat tulleet kiittelemään showsta ja musiikista, kyllä sitä niiden voimalla yleensä pystyy illan kuittaamaan plussan puolelle ja kevyesti. Hyvä se on välistä käydä härväämässä tuolla maakuntien syveissä riveissä ja kokeilla kepillä jäätä mikä uppoaa ja mikä ei, mikä toimii ja mikä ei. Kun käy haastavampia vaiheita läpi niin "hyvät" vaiheet/keikat onkin sit aika mukavata kauraa, suoralta kädeltä voidaan nimetä ainakin Juukan Petra ja omalla tavallaan myös Kummisetä tähän hyvyyttä-matriisiin soitantojen rintamalta. Lokakuun keikkatauko on tehnyt aika hyvää bändille, pikkasen kun hengähtää niin rupee uudet ideat ja vimpstaakit nostamaan päätään. Tai noh, keikkatauko jne, eihän tossa nyt mitään sataa keikkaa tehty kesällä. Ehkä homman nimi oli kuitenkin se että alkukesästä kun startattiin niin samalla kaasulla mentiin ilman erikoisempia varikkokäyntejä, ensimmäisen keikan jälkeen ei reenattu keikkojen ulkopuolella ollenkaan. Uusia biisejä kertyi kesän loppua kohti (keikkasettiin) periaatteella "mitäs otetaan ohjelmistoon – no kotireeniä ja kokeillaan meneekö soundchekissä kunnialla läpi", toimi ihan mukavasti kun bändi keikkojen myötä löys jonkunmoisen yhteisen vaihteen. No anyway, "alokaskausi" on käyty läpi ja nyt sit voi keskittyä kehityksen seuraaviin vaiheisiin. Luonnollisesti (kukin tavallaan?) seuraavana vaihteena on nauhoitukset vai onko ne levytykset toiselta nimeltään, siinäkin on kahta tahi useampaa koulukuntaa. Edelleen, omien biisien riffit on vasta pöytälaatikkovaiheessa, mennään hyvien covereiden viitoittamana. Niistäkin kun voi omanlaisia versioita veistellä, yrittää ainakin. Viis biisiä on jo saanut jonkunmoisen auringonnousun, niistä saadaan ainakin muovailuvahaa mitä muotoilla nauhotuksissa. Yks Tom Waitsin biisi on vielä demoamatta tyystin, siitä voip saada ihan mukavan beat-biisin, oispahan ainakin tyystin "uus" biisi genren valtavirtaan. Reilun viikon päästä ois mahdollisesti ekat levyreenit, jos pari päivää niitä kattelis niin sitpä sitä pääsis ens kuussa itse asiaan. Nauhottaminen on ehken parasta mitä voi tietää – se prosessi alusta loppuun on kuin eläis jonkun ihmeellisen vaiheen läpi, jälkeenpäin miettiessä sen ajan tuoksut, ajatukset ja moodit tulee flashbackina takaisin kuin ois uudestaan siinä samassa tilanteessa. Luomisprosessi on aina ihmeellinen tapahtuma, "siviilissä" tai soittohommissa.

Syksyn kruunaa aina "Urkin synttärit", niitä kun on vietetty omassa muodossaan vuodesta 2010 lähtien. Good friends, good LIVE music, eipä sitä muuta tarvii. Tänä vuonna olikin hyvä kattaus, paljon porukkaa ja varsin letkeä meisinki. Illan ensimmäisenä bändinä oli The Puikot ja illan päätti suht legendaarinen Hra 47-band, eipä siihen oo paljoa lisättävää. Puikoissa oli paukuttamassa rytmiä Puikkojen ihan ensimmäisen keikan Philthy Animal Taylor elikkäs jumalan lahja kevyelle ja ei niin kevyelle musiikille, Petteri Johansson. Mukava oli "nuorisoporukalla" soitella ilman erikoisempia vaateita, pakotteita tai stressiä. Joskus ihan vaan hauskanpito ja soittelu on sitä ihteesä, parrautta. Kuvia tapahtumasta vois kaivella kunhan diat tulee kehittämöstä! Synttäreiden jälkeen otettiin happea ja ryhdyttiin paneutumaan vähitellen taiteilija Johanssonin soololevyn aloituksiin. Rummut saatiin kasaan ja kaks biisiä jollain tapaa purkkiin kannujen osalta. Näkee nyt onko lopulliset raidat, kunhan herra itse saa lisää jälkeä narulle kotopuolessaan. Sitten tutkitaan miltä kannut kuulostaa, luonnollisesti seuraavalla kerralla rumpusoundit on paremmat kun tietää mitä tehdä erilailla ja hyvemmin. Tässä pientä kurkistusta "verhojen taa" sessiosta:

 

Tuli ajan kuluks ja vanhoja muistellessa tehtyä about kymmenen vuoden takaisesta äänitteestä jonkunmoinen muistelmateos, mitäpä sitä vanhoja kaipailemaan mutta muistella niitä saa. Hymy karkaa naamalle kun tätä muistelee, reenit ja ajankuva palaa vahvasti mieleen. Sweet memories:

Tässäpä näin lauantain ratoksi pientä stooria, eiköhän sitä taas laiteta homma tuoksumaan ja rattaat pyörimään. Däng!

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.