Ukko Happonen

Tämän viikon soitot terassilla! Plus possible keikka-updates

Hop hop! Juuri tulleen tiedon mukaan One man bandin keikat suoritetaan tämän viikonlopun aikana (pe-la siis öhömpsis) Pannuhuoneen terassilla. Soittoaika suht tarkalleen 20.30 kumpanakin iltana. Rok ja roll!

Taasen on ollut vääntöä keikkarintamalla: Heinäkuun puolenvälin jälkeen mahdollisesti siis RA:lla Lappeenrantaan soittamaan, ja vielä lisäks mahdollisesti syyskuussa soittamaan Urjanlinnaan, siis tänne. Vielä hiukka vaiheessa, mutta on niin "kaukana" perinteisistä keikkapaikoista että pitää ihan ääneen ihmetellä että jos tonne joudutaan/päästään… Tuollahan nauhotetaan myös niitä Kesäillan valsseja jne, on sit pikkusen isompi paikka. Voi PA-parkaa, puikkarissa vedettiin jo aika äärirajoilla ja näin äkkituntumalla tuo paikka on "ihan vähän" isompi kuin puikkari.. Noh, rajoja pitää välistä koetella kamojenkin kanssa!

Ai niin, RA:n reissuista on taasen lähiaikoina tulossa "musavideo", on taasen pelle pelottomat tien päällä…

Siis ikskyysmii,I don’t believe it

Joo-o,keikkakalenteria päivitellään useammin kuin einari vaihtaa kalsareita!Nyt on homman nimi että RA:lle on tullut 23-24.7 Lappeenrantaan keikat,ja eihän silloin voi eräs jäsen olla Kaavilinnassa tekemässä sitä soittoa.. Tässä tsuumaillaan,luultavasti siirtyy Kaavin taistelu viikkoa aikaisemmaksi tahi vähän myöhemmäksi,mutta ei niitä taisteluja niin vain lopeteta!

Albatrossin venkuilut ja updates på keikkaosio

Kyyylläpä kyllä, taasen Albatrossin perinteiset (RA:n) kevätkauden avaijaiset siellä takana päin. Väkeä oli kuin Kupsin pelissä, jos se pelais mestareiden liigassa, ja muutenkin perinteinen Alba-meininki oli hyvinkin lähellä sitä mitä se on aina aikaisemminkin ollut: mölyä mökissä ja tanssitennarit tulessa.

Reissustojen kuvastot-osiossa tunnelmista enempi tallenteita tilanteista, eihän siellä nyt mitään sen erikoisempaa/Oskarin arvoista kuvaa tullut talteen mutta onpahan tallessa tuleville vuosille ja vapaapäiville. On se vaan jännä toi Albatrossi, aina siellä on pärhanan mukava soittaa vaikka se onkin joissain yhteyksissä mainittu "Vehmersalmelaisten omaksi paikaksi"… Tiedä mistä nimitys tulee, mut onhan siellä joskus lämpiminä kesäiltoina semmoinen meininki että heikommat ja hitaammat alta pois. Plus ne jotka jaksaa kiertää siinä pakollisessa ihmisvirran vilinässä sitä pakollista kiertorinkiä vastapäiväiseen suuntaan niin sit heillä se oma kuvionsa. Mut semmosta se on kun porukkaa on niin mahrottomasti, viidakon laki, they say.

Ja keikkakalenteriin on tullut todella hämmästyttäviä päivityksiä.. First of all, juuri tulleen tiedon mukaan syksyn The Good Ol’ Boys-keikka mopo- ja automessuilla onkin lauantaina ja sunnuntaina. Jep, eihän siinä periaatteessa mitään ihmeellistä/vikaa oo. Mutta kun pitäis sillon sunnuntaina 5.9 olla jo aamutuimaan menossa kirjamellisesti toiseen keikkapaikkaan, elikkäs Viking Xpresille..! Näin sitä tupelot mokeltaa kun ei oo sisäänrakennettua päivyriä/almanakkaa! Elikkäs 3.9 keikkapäivä pois, 4.9 messuille soittamaan ja yötä vasten köröttelemään kohti Helsinkiä. Ja aamusta sit virkeänä ja reippaana laivalle soittamaan ja sitä sit pari vuorokautta että heilahtaa. Mut sitähän tää on!

Ne hämmästyttävimmät keikkakalenterin tapahtumat sijoittuvat tuolle heinäkuulle ja marraskuulle… Heinäkuussa elikkäs 24.7 lähtee yhden miehen armeija, elikkäs one man band, kohti Kaavia ja kuuluisaa Kaavinlinnaa. Nostalgia-siipien havina on kuultavissa ja aistittavissa, koska ensimmäinen "virallinen" ravintolakeikka about vuonna 1997 (neoliittinen kivikausi..) tuli heitettyä juuri Kaavinlinnassa. Ja bändinä ei vähempää ei enempää muu kuin trio Violet! Goddamit, niin se vaan aika kuluu ja jätkät vielä enemmän. Juuri Kaavinlinnassa on heitetty sitten tanssiorkesteri Violetilla (trio + Räksä…) juuri se omakohtainen Rampe&Naukkis-keikka: lippuriski-keikka! Ja illan saldo: Pitsa neljään pekkaan ja muistin mukaan noin 37 markkaa per jätkä… Vielä koomisemmaksi tilanteen tekee kun "keikkapalkan" muuttaa euroiks… Neljä settiä humppavalssitangoa ja lopussa kiitos seisoo… Noh, ehkä "bändi" ei ollut vaan sinä iltana yleisön suosiossa… Buahahaha.
Toinen nostalgiaa aiheuttava keikka on 13.11 Pitäjäntuvalla, Lapinlahdella, jossa myös käytiin Violetilla neoliitti-kaudella keikkoja heittämässä. Sinne siis yhden miehen sotakoneistolla testaamaan tullaanko hengissä pois.. Ei auta, eväät reppuun ja kohti seikkailuita!

Tänään kantri-duolla kiskaisu tässä Kuopion keskustan liepeillä, ja viikonlopuksi sitten Pannuhuoneen idylliseen ilmastoon one man bandilla. Hyvä että on vilskettä, ei jarrut ruostu eikä ajatus katkea. Skiggeböej!

Viikonloppu here we come

No niin, elämähän on jatkunut suomessa vapun jälkeen ihan niinkuin ennen vappuakin, kai siitä voi kliinisten testien perusteella päätellä että elämää on myös vapun jälkeen. Keu!

Ei oo paljoa ees kerenny kierouksia harrastamaan internetin ihmeellisessä maailmassa kun on tuo kevät semmoista kiireen ja uudelleensyntymisen aikaa, käärmeetkin luo nahkansa ja rantojen miehet saa uudet takit. On menny koko viikko firman sivujen hieromisessa, nehän on erästä suurta suomalaista komiikan ihmemiestä lievästi lainaten Öh njämä firman sivut. Kaikenlaistahan tuonne pitäis vielä keksiä ja viilata karkeuksia kokonaisuudesta pois, mutta onhan tässä elämä aikaa..

Niin, tänäänhän sitä sitten pyllähdetään satamaan päin soittamaan kevään kunniaksi, on tainnut olla jo (sinnekin…) pienenä perinteenä että mylvästään mökistä tomut pihalle ihan rohkean suomalais-ugrilaisen musiikin avulla. Savon sonnit, elikkäs Rakkauden Amatialaiset, aloittaa varmaan klo 23 tahi snadisti sen jälkeen tuttuakin turvallisemman shownsa. Luultavasti ei mitään sen ihmeellisempää uutta tahi häkellyttävää oo tiedossa, mutta perinteitä ja suorasukaisia arvoja rakastaville kansalaisille on sitä itseään tiedossa. Joten, saunat ajoissa lämpiämään, sit kledjut niskaan urheiluruudun aikana ja eikun sataman raikkaaseen ulkoilmaan! Ja siitä sit sinne yleisöhärdelliin pyörimään määrätyssä kiertosuunnassa, ihan niinkuin uimahallissa on. Kuntouimareille. Keupapa keu!

Vappu 2010: kauhua ja hyvää meininkiä vuoropäivinä

No niin! Soolokeikkailun uusi aikakausi on polkaistu käyntiin, lähinnä tarkoittaen sitä että uudet taustat on tehty ja ajettu sisään kahden keikan voimalla. Ensimmäinen kiskaisu oli vappuaattona Riistaveden pintapaikassa Ankkurinapissa, tuossa idyllisessä ravitsemusliikkeessä.

Paikan päälle saavuttaessa (alkuillasta) tunnelma oikein kohdallaan, ravintoloitsija auttoi roudauksessa ja muutenkin ilta vaikutti oikein lupaavalta. Ei tosin porukkaa vielä ollut yhtään ja henkilökunta arvuuttelikin että ihan herran hallussa yleisömäärä, joten eikun vaan kamat pystyyn ja kaverin luo kylän sivuun saunomaan. Sitpä paikan päälle hiukka ennen yhtätoista/soiton alkua ja simsalabim, porukkaa puarissa kuin kalpan pelissä! Ja tietysti koska olemma melkeinpä kotikylän naapurikylässä ja tuttavaa&sukua asuu erittäin pikaisen automatkan päässä enemmän kuin iso kourallinen, joka toinen oli joko jotain kautta sukua tai sit jotain tuttua.. Heh, klassik. Anyway, eikun vaan ilta potkaisten käyntiin ja hyvin uppos, jengi valloitti tanssilattian jo het alkumetreillä. Johtui varmaan vapun lennokkaasta ilmapiiristä ja kylän tavasta nauttia ravintolan tuotteita, sillä kansa oli todellakin lennokkaalla päällä. Nuottiteline otti joka toinen biisi kyytiä ihan pitkän kaavan mukaan, onneksi oli myös apua tarjoavia asiakkaita jotka nostivat telineen sillon tällöin pystyyn. Eihän siinä kuitenkaan hätää ollut, joihinkin kiperämpiin sanoitus-biiseihin sitä vaan tarvii ihminen kun ei ihan kaikkia lyricsejä muista. Sit tuli "Olet mun sä vain"-biisin aikaan tanssiva naispari kirjaimellisesti syliin, tai siihen sylin eteen lattialle. Noin äkkisiltään ajateltuna pitäis hieman tuntua jos tulee kylki edelle lattialla olevalle efektilaudalle, siinä kuitenkin metalliset kulmat niin voi vähän kylkiluuhun ottaa… Noh, eipä sekään menoa paljon haitannu, sattuuhan sitä. Noh, ilta menee tyylikkäästi loppua kohti ja viimeisen setin CCR:t ja Nurmiot laittoi jengin ihan hubahuba-vaihteelle, ois pitäny enkoret soittaa mutta ilta oli jo tarpeeks pitkä ja setit täynnä. Sit kamat kasaan, rytkyt autoon ja kohti Kuopiota. MUTTA, ei ihan niin kuitenkaan mennyt. Laulukaappeja kantaessa ovella vastaan tuli ala-asteelta tuttu vihamies, joka sit kävi kirjaimellisesti tekstiiliin kiinni ja oli saattamassa artistia sivummalle ulos aikeinaan antaa ihan turpaan asti. Onneksi ravintoloitsija oli ajan tasalla tilanteessa ja tuli väliin sekä auttoi turvaamaan kamojen kannon autoon asti. Mutta, tämä ihmisen vihollinen ei kuitenkaan lannistunut eikä tajunnut lopettaa järjestysmiesten ja yleisön pyynnöstä, vaan suu vaahdossa julisti asiaansa että missä se artisti on. Juuri viimeinen kantamus auton etupenkille ja kone käyntiin, pakoon aivan käsittämätöntä näytelmää: ihmisen vihollinen pääsemässä juuri irti kahden järjestysmiehen ja neljän asiakkaan pystyttämästä ihmismuurista, kohteenaan allekirjoittanut. Nyt kun asiaa ajattelee niin viimeksi samanlaista primitiivistä raivoa on nähty National Geographicin Afrikka-dokumentissa. Aivan käsittämätöntä, ehkä tämmöistä voi tapahtua vain Riistavedelle. Ei mitenkään ravintoloitsijan syy, päin vastoin juuri noin puolustetaan työntekijöitä. Tähän ei auta muu kuin hakea primitiivistä vihaa kantavaa vastustajaa kohtaan lähestymiskielto, onpahan sit seuraavan hyökkäyksen varalle pikainen matka oikeus-saliin. Ei voi ikinä tietää mitä tollaset tapaukset tekee silloin kun ne pääsevät irti, mutta jos siitä hengissä selvitään niin onpahan ainakin hyvät mahdollisuudet saada vanhaan voxiin ja kesämökkiin korvausrahat. Mutta, ei sekään välttämättä tuommoisia tapauksia pidättele. Se raivo ja alkukantaisuus tulee monenkymmennentuhannen vuoden takaa, ei voi muuta kuin ihmetellä miten sellainen saa kulkea vapaalla jalalla.

Anyway, illasta toipuneena seuraavana päivänä oli tiedossa balsamia haavoille: Vanhan Tuomarin keikka! Ei muuta kuin kamat paikan päälle hyvissä ajoin ja katsomaan vielä suomen peliä vähäks aikaa nuapur’ kahvilaan. Peli vähän venähti joten sovitusta aloitusajankohdasta ei voinut pitää kiinni, siitä jo tuli "palautetta" tutuilta paikallaolijoilta mutta show saatiin alkuun ja rauha mökkiin.. Hehee! Tuomarissa oli miellyttävä meininki, jengi hyvällä fiiliksellä remmissä ja biisit uppos kuin väärä raha väärään automaattiin. Siitäpä ei oikein sen enempää kuvailtavaa, kaikki vaan oli hyvin ja TURVALLISESTI, keikka tuntui nopeasti menevän loppuaan kohti. Eikun vaan loppu-Nurmioiden kautta viimeinen setti päätökseen ja vappu here we come! Siitäpä sit chevyllä kamat pois, saunan kautta moottor’pyörätallille ja in the end sataman sykkeeseen… All is well!