Joskus kirjoittaminen on tervan juontia, joskus limpskan juontia. Kai se on lähiaikoina ollut sit sitä tervakantoa… Anyway, historiikin uusin kirjoitettu vuosi (2001-2002) saatu jotenkuten naulattua kasaan, sen vuoden tärkeimmät tapahtumat oli armeijan antama "miehen koulu", ja ensimmäinen eka kunnon studioviikonloppu bändin kanssa. Kumpikohan kuvista on kummasta tapahtumasta, se jääköön historian siipien suojiin…
Jo "perinteeksi" muodostunut kiekaisukiertue tutuilla paikoilla, melkein samat biisit melkein samassa järjestyksessä, believe it or not…
Jepulista jee, uusi vuosi viettoineen ja soittoineen takana, samoin äskeinen etelän rundi. Sitä ennen onkin vietetty ihan semmoista joululomaa henkisessä ilmastossa, ei oo löytyny tietokonekynään mustetta ja pakkaset ovat panneet ajatukset koville.
Mutta, tästäpä se vuosi taas lähtee kikkailleen eteenpäin. Kuvagalleriassa on muistoja uudenvuoden zumbailuista ja kaikenlisäks viime viikonlopun etelän rundailusta. Tosin käytiinhän siinä melkein tuolla slobovorskin maassakin. Kunhan tästä vielä tormakoituu niin pistetääs lisää seikkailuista ajatusta, rankka mutta sitäkin hauskempi retki takana weekendiltä.
Nuorempaa sukua on lähteny inttiin eilen, joten katotaas jos saatais vielä kaiken lisäks tonne historiikkiin Urmaksen SA-int touhuiluista muistoja, ihan vaan sillä että muistettais ne realiteetit: jokainen tavallaan ja tyylillään… Soittokunta on ilmiselvästi soittajille, siellä ei liialliset skarppailijat ois viihtyny… HAH!
Sisäkopassa lukee 197061, joten eiköhän tuo ole niitä oikeita 70-luvun "vintage"-soittimia… Vaatii ehken pientä huoltoa, mutta kyllä siitä ihan soittopeli saadaan. Ehta itänaapurin käsityöläistuotannon taidonnäyte, mahorkka ja koipallojen tuoksu oikein pölähtää etteeriin kun tapailee ääniä ajan patinoimasta puurungosta…
Soitin on aikaisemmin ollut (luultavasti koko elinikänsä ajan) erään sepän omistuksessa, ja se oli viimeisimmät vuodet Kosulan sivukylän kämpässä yleisenä ilon tuottajana. Siellä on muillakin tavoilla tuotettu iloa elämään semmoisella meiningillä, että tais päästä instrumentti vähän liian rauhalliseen ympäristöön… Noh, se on hyvä vaan että on elämää nähty!
UGH, ja kuravettä päälle! Kalakukko-landian kantrijyrit ensikosketuksessa Ukko-Tahkon miellyttävään miljööseen: Hauskoo olj’ niin lavalla kuin lavan ulkopuolellakin, näemmä!
