Nyt on kyllä teknologia menny semmosia haarahyppyjä eteenpäin ettei mitään järkeä, huh huh! Tähän mennessä styrkkareiden mallintavaa maailmaa on hallinnut Kemper, ja viimeisimpänä rautaversiona Neural DSP. Kummastakaan ei henk koht käyttökokemusta, mutta varsinkin Kemperin asema on jo suht legendaarisilla leveleillä. Tosin teknologialla on ikää jo jonkin verran Kemper-landiassa, Neural DSP on aika tuoretta rautaa. Ja kummankin hintaluokka siellä lähemmäs 2000€, joten kyllähän tohon kustannukseen pitää jo jotain laatua saadakin. Kemperistä ei ole olemassa softaversiota, Neural DSP:stä löytyy ilmeisesti yksittäisten vahvistimien softaversiota plugarimuodossa.

Reilu viikko sitten julkaistu IK Multimedian TONEX on tällä hetkellä vain plugarimuodossa, mutta omiin käyttötarkoituksiin just se ainoa oikea mikä on uupunut työkaluarsenaalista. Pitkäaikainen haave saada oma VOX virtuaaliseen formaattiin on nyt todella lähellä, ja ainoana miinuksena (tällä hetkellä) on ettei tremoloa ilmeisesti saa mallinnettua eli capturoitua tai-mitä-termiä-haluaakaan-käyttää: vain ”suora” eli staattinen soundi mahdollista. Staattinen ehkä vähän väärä termi, soundi voi olla puhdas tai särösoundi. Puhdasta soundia kuitenkin haetaan, ja ensimmäisessä testipenkissä oli vahvarina Urkkibändin kitaristi-Sakun Vox AC10C1. Tallennusvermeinä:

• Audient iD14
• Radial ProRMP
• GAP Pre73 (Low-Z tilassa)
• Neumann TLM-103
• Slate ML-2
• Audient ASP800 (DI-kitaran input)

Neumann oli ekaa kertaa käytössä, ja ei voi kuin todeta että soundi on kuin eri maailmasta verrattuna halvempiin mikkeihin.. Alakerran voima ja eheys, muutenkin semmoinen ”record”-soundi heti kättelyssä. Etuasteen ”ajamista” kovemmilla gaineilla pitää kokeilla seuraavan kerran, nyt meni aika vähäisillä gaineilla. Muutenkin ekan testin ollessa kyseessä kaikenlainen testailu ja virittely jäi vähän vähemmälle. TONEX:in mallinnusvaiheessa ei ollut mahdollista ottaa talteen kahden mikin erillisiä soundeja, vaan mikkien välisen suhteen voi valita ennen mallinnuksen aloittamista. Jälkikäteen ei siis mahdollista säädellä mikkien tasoja, joten testiajossa pelkkä Neumannin signaali käytössä (ero oli niin selkeä).

Testipenkissä DI-signaali vedettynä kahden eri todellisuuden läpi:

• reamp-meiningillä Voxin, Neumannin ja GAP Pre73:n kautta
• mallinnettu sama signaaliketju TONEX:issa

Pitää olla aika hyvät kuuntelukamat että huomaa tuon pienen eron, ja sekin on semmoinen että biisikontekstissa aika äärimmäisen hankala erottaa. Aika uskomatonta!

No nyt kun tässä on varsin massiivisesti aktivoiduttu www-sivuston ylläpitämisessä (prosentuaalinen kasvu lähivuosiin huimaa!!!) niin pistetääs erästä varsin tärkeätä proggista ilmoille, eli diddidii.. Rautalankapojat!

Viime syksynä meni pari täyttä vuorokautta tehdessä biisejä, tarkemmin sanottuna ihan ihkaomia tekeleitä: kaksi instrumentaalia, yksi ennen julkaisematon (mutta Urkkibändillä aiemmin nauhoitettu) laulubiisi. Kun on kiire (kyllä, työt haittaa musiikkiharrastusta) ja ihan kaikkea ei saanut purkkiin studiossa, niin tuotah öh äkkisiltään se tarkoittaa sitä että lopputuloksen raidat tiputellaan paikalleen ajallisesti ja paikallisesti riippuen – kun on mahdollista.

Ja jotta asioihin saadaan varmasti tarpeeksi haastetta, hidastetta ja haittaa (sitäkin se voi olla) niin homma pitää saada eka omassa kotipajassa kuulostamaan hyvältä. On kyllä vaatinut kuuntelutunteja, tekniikkaan panostamista ja eritoten.. Aikaa, kärsivällisyyttä ja universaalien miksauslakien noudattamista. Referenssien kuuntelu on hiukka tyhmää jos ei oo hyvät kuuntelukamat, ja kun on hyvät kuuntelukamat (todellinen tai virtual, kun on hyvät niin milteipä sama) niin sit pitää vaan olla aistit auki ja korvat herkillä. Matka streaming-alustoille ja mahdolliseen radiosoittoon on kuitenkin järkevintä käyttää hyväksi todetun pelimiehen kautta, se on varsin pieni hinta siitä että lopputulos ei jää ainakaan ääniteknisen kompahduksen takia vajaaksi. MUTTA. Jos sitä ei saa himatsudiossa kuulostamaan hyvältä ja ei saa sieltä omaa visiota pihalle verrokiksi yms yms.. Ei hyvä mieli.

Näillä siis mennään, ja kesällä varmaan saa loputkin Vox-raidat vingutettua sisään. Aika jees!

Mites tässä nyt näin kävi – koeaika loppui mutta työt jatkuu? Tarkoittaako tämä nyt ilman sarvia ja hampaita sitä, että markkinoita distruptoivan tuotteen myyntitiimissä neljän kuukauden aikana:
a) on pysynyt kyydissä
b) ei ole tukehtunut uuden toimialan mukanaan tuomaan informaation määrään
c) on pystynyt osoittamaan oppineensa uutta JA käyttämään tietoa onnistuneesti
d) on hypännyt syvään päätyyn ja epämukavuusalueelle katkomatta jalkojaan
e) on pystynyt haasteista huolimatta löytämään ja edistämään varsin isoja caseja
f) on lunastanut paikkansa huipputaitavassa ja huippumukavassa tiimissä

Kuin kirkkaana salamana puolikirkkaalta taivaalta, näihin kynästä vapautuneisiin puolikysymyksiin tuli täysiä vastauksia, kuin itse itselleen vastaten. Tosiasiassa ja faktuaalisestihan tässä niin on päässyt käymään – syväreflektoiva sisäkela henkisenä aamujoogana puki tunteet ja kokemukset sanoiksi: kyllä, kyllä ja kyllä! Juoksin koeaikamaratonin suositellun kilometrimäärän mukaisesti, hyppäsin korkeutta hyväksytyissä tuulilukemissa rimaa tangeeraten ja soolomatkan ankkuriosuudella päihitin kaikki kanssamatkustajat.

Niin, esikoulu on siis käyty ja nyt tositoimet alkavat. Kynä, teroitin, pyyhekumi ja penaali odottavat tulevia seikkailuja kuin iltarusko tihrustajaansa, cityihminen kesälomaansa lannalta tuoksuvassa mummolassa.

Kesällä pääseekin lantaa haistelemaan savoon pienen kesäloman merkeissä, mutta sitä ennen asfalttiviidakossa on vielä monta projektia potkittavana maaliaan kohti ja uusia asioita opittavana. Ehkä ensimmäisen lukukauden jälkeen musiikkihommat savossa ovatkin paikallaan, kuin palkintona odottamassa kovan uurastuksen jälkeistä hengähdystä.

Kiitos luottamuksesta CHAOS Architects Oy!