Ohhoh, joskus kala syö nopeesti ja arvaamatta: 8.10.2010 lähtee yhden miehen pataljoona kohti... (rumpujen paukutusta...) Tuusniemeä!!! Entinen Tuushovi/Rinkkikellari ja täten nykyinen Torleentupa toivotti paikkakunnan entisen punkkarin lämpimästi tervetulleeksi keikalle. Voi sitä nostalgian määrää, siellä on käyty viimeksi aika tarkalleen kymmenen vuotta sitten keikalla. Plus siellä kaiken lisäksi päädyttiin ekaa soittamaan samassa orkesterissa Räksän kanssa, mut ei todellakaan ollut RA-aikainen juttu! Silloin kovin bändi oli tanssiorkesteri Violet...! HAHA. Tais olla vielä trio Violet + Räksä ekoilla keikoilla...

Ohoh, niinpä tuota on kuvagalleriaan pamahtanu fotoja moponäyttelyn lupsakasta tunnelmasta. Yrittäkäämmä palauttaa iltaan mennessä atmös, fiilis ja meisinki kirjallisessa muodossa, siellä kun oli nimittäin vaikka minkälaista vipeltäjää ja "harrastajaa". Perinteisesti nyt parhaimmat jutut ja turinat oli hyvin lähellä Mahtitallin näyttelyaluetta, tosin IHRAn porukka oli myös hyvin hengessä mukana. Later!

Ouuu jeah, tyhjien viikonloppujen kohdalta on ammuttu päiväyksiä pois niinkuin sorsalammikolla lentäviä polosia konsanaan:
1.10.2010 yhden miehen orkesteri hyökkää ravintola Maljan letkeään ilmapiiriin aseenaan huonohkot välispiikit ja paremmat biisit... Hah. Siihenpä sit päälle tuli 26.-27.11.2010 olutravintola Pannuhuoneelle tsembalot, samoin yhden miehen armeijan taisteltavaksi. Lähipäivinä pitäis pamahdella lisää päivityksiä kigi-kalenteriin, vaatii vielä kädenväännön lopullisen puristuksen päälle sen ranteen vääntämisen sijoiltaan...

Jep jep, nuoriso-orkesteri paukuttaa tulpat korvissa musiikkia kovaa ja melkein korkealta. Rupeaa vähitellen kinkereiden hitit olemaan hanskassa, vielä parit pidemmät kiskaisut ennen 25. päivän iltamia niin johan rupeaa olemaan mummoille piponlennätys-musiikkia! Yeah!

Instrumentit antaa vähän osviittaa ettei muuten tule humppaa eikä valssia...!!! Rok!

Joo-op, niinhän sitä vaan hämmenyksen piirimestaritason orkesteri vm. 2000 elikkäs Rakkauden Ammattilaiset kävi kuin kävikin heittämässä maanantai-iltana jatsit ja tatsit Peräniemen kasinolla. Tilanteen teki hieman erilaiseksi se, että 40% miehistöstä ei todellakaan ollut alkuperäis-jäseniä, ei alkuvuosien kuvakulmasta katsottuna eikä noin niinkuin ihan lähivuosiakaan peilaten... Noh, eikun vaan "poojille" sitäkin rankempia/pidempiä reenejä biisien kanssa ja vielä pakolliset koti-Claptonimaiset läksyt niin johan se rupes valo tunnelin päästä löytymään. Eikun vaan kamat kassiin/kasaan ja keikkapaikalle!

Kamat pystyyn hop hop, soundcheck haltuun ja poies. Tosin ei voinu soundcheck mennä nyt tälläkään kertaa ilman hämminkiä: Pitkään kettuillut toinen subbari antoi kun antoikin itsestään semmoista ääntä että pitää kiikuttaa lekurille. Jos hyvän napakan paukun sijasta ääni muistuttaa suomalaisen lehmän pierua, niin voitaneen olettaa ettei oo ihan kaikki kohdallaan. Elementti varmaan vetelee IHAN viimeisiään, poloista kun on luukutettu varmaan auton mittariin verrattuna monta kierrosta yli...

Mutta, eikun vaan pienen jeppailun kautta asiat järjestykseen ja sit hengähtämään + sotisovat päälle. Yläkerran tilat palvelivat taukotilana oikein mallikkaasti, vähän vaan viileet tilat mutta piti hyvän tärinän päällä, liian mukavassa taukotilassa häviää olennainen elikkäs se keikan odottelu/pikku jännitys!

Yleisön joukossa oli ns. silmäätekevää populaa ihan silleen isolla mittakaavalla. Oli kansanedustajaa melkein kahden käden laskettavissa, sitten tätä paikallistason päättäjää jne. Kunnon virkamies-istujaiset! Markku Rossi kävi just ennen soittoa kysymässä että onkos bändissä uusia jäseniä kun ei oo ennen tämmösiä näkynykkään? Rossin synttäreillä kun käytiin soittamassa about vuonna 2006 niin sieltähän tuo herra arkadianmäen istuja muut tunnisti. Tokaisimma hälle että tässä on ehtoja varamiespalvelun soittajia tälle keikalle, tokaisi takaisin hra Rossi että nyt on pojilla isot paineet ja isot kengät täytettävänä...! Hahaa! Mutta, niin se vaan eka setti polkaistiin käyntiin ja siitä se sitten ilta meni, loppuun asti: hyvin passelisti, hyvä poijjaat! Jos otetaan huomioon että äijät kävi kerran reeneissä yhdessä soittamassa (eikä sitä ennen oo kirjaimellisesti yhtään beat-keikkaa tms takana) niin kyllä ihan diplomit pamahti pojille, ainakin henkisesti. Nuorissa on tulevaisuus!

Näistä asioista kun ei ikinä tiedä ja varsinkaan sit jos tietää asiasta että mitä se sit oikeesti tarkoittaa? Ihan niinkuin sanoi jo mainoksessa kalakukkokaupungin R-kitskan myyjä ettei sitä voi ikinä tietää milloin se omalle kohdalle losahtaa. Siis se paukku. Se kyllä tais puhua arpojen myynnistä ja sen tuomasta yllätyksestä. Mutta, salaisuuden verhoa raotetaan nyt kahden arvan voimalla, terkkuja!

Niin se vaan viikonloppu tulee: joskus sukat vipattaa jo perjantai-keskipäivän tienoilla kuin hurjempikin karuselli, joskus taas ei oikein meinaa suksi luistaa. Syksyn alku kun yleensä on melkein energisempaa aikaa, ei oo enää niin hemmetin kuuma ja muutenkin loppukesän/alkutalven ristikohdassa yleensä on semmosta uuden alkua ja jotain muutakin. Saas nähdä.

Anyway, Urkki Audion haarasivustoa hieman päivitetty, lähinnä lisätty että mitäs sinne nyt on taasen tullut kamapolitiikan kannalta uutta, ja vähän tota palvelukartastoa laajennettu pienillä lisäkujeilla.

Viime RA:n keikan (siis Albatrossin) keikastakin kuveksia tuolla Kuvien galleriassa, ei oo sen erikoisempaa diaesitystä soittolavalta, mut lähinnä loppukesän tunnelmia ennen keikkaa ja keikan jälkeen. Oli sitä boogieta Wanhassa Satamassa oman keikan jälkeen niin sinnehän se soittajan kulku vie ja kaipuu määrää.

Pientä vinkkiä: Jos jostain/jotakin kautta saatte käsiinne menneiden vuosien Radio Mafian "Koe-eläinpuisto" -sarjan ratkiriemukkaita radiolähetyksiä, tarratkaa kiinni kuin viimeistä päivää. Menee nimittäin erittäin korkealle arvostettujen tv-sarjojenkin ym yli että heilahtaa, aivan käsittämätöntä stooria! Ei kyllä mitenkään lapsille sopivaa, juttujen tasosta voi päätellä että ei ne ihan turhaan niitä lähempänä keskiyötä lähettäny aikoinaan ilmoille, mutta eihän sitä nyt kaikkien juttujen tarviikaan olla Teletapit-osastoa.. Aarne Tenkanen forever!

Joopas joo, viime lauantain Albatrossin keikkailta alkoi musiikin parissa jo aamutuimaan, kun erään tuttavan tuttu joutui polttareiden kohteeksi/alaisuuteen. Noh, kappale oli tiedossa edellisenä päivänä joten aamusta oli about tunti aikaa tehdä pikaiset pohjat jotta pavarotti pääsee laulamaan ikimuistoiset tunteensa nauhalle. Niinpä pikaisesti materiaalia nauhalle ja Räksän kamoilla soolot kikkaillen sisään. Kiire oli mutta jonkunmoinen alusta valmistui ennenkuin ampiaiseksi puettu tuleva sulhanen asteli epäröiden sisään, hämmennyksen ilmapiiri oli erittäin hyvin aistittavissa. Sitpä vaan kaverille luurit päähän, sanat eteen ja rupeahan poeka laulamaan. Vokaalit narulle ja porukka vähäks aikaa pihalle odottamaan, sitpä vaan keitto pikaisesti kasaan ja CD mukaan porukalle. Voilla! Mutta, pistetääs hitti ilmoille kun kerran anonyymina pystyy asian esittämään...

Polttarimies - "Moskovan valot"

Tänään taasen otamma nuoriso-orkesterilla rokit haltuun, tai ainakin sinnepäin. Eihän nuit' kipaleita oo kuin alle kymmenen tahi lähemmäs kymmenen, mut paljon sitä voip niissäkin olla haastetta. Eilen perusreeniä maanantain tulevaa privaatti-showta varten ja huomenna vielä uusiks reeniä jotta saadaan 30.8 keikka alkumetreiltä maaliviivalle asti ryhdikkäästi. Huh! Korvat huutaa hoosiannaa.

Niin, pienen rauhottumisen ja hiljentymisen ajanjaksoilun jälkeen on letkeä muistella menneitä, tässä tapauksessa taannoista Pieksämäki/Leppävirta-akselin seikkailua. Paljon sitä kerkeää kahden päivän aikana tapahtumaan jos vain niikseen menee ja on tarkoitettu, tosin henkilökohtaisella valmistautumisella olisi säästynyt ainakin pikkuriikkisen aikaa ja varmaan parit epätoivon purkauksetkin sivuutettu oikein tyylikkäästi...

Ainahan sitä matkustamiseen tarvitaan yksi perusasia: reitti! Ja tämän perusasian (hyvissä ajoin) selville ottamisella on yllättävän suuri merkitys itse matkan onnistumiselle. Ainakin nyt se on helppo todeta... Viimeistään silloin sitä tuntee itsensä tyhmäksi kun ajaa 5km Kuopiosta etelään päin, pysähtyy tien varteen ja rupeaa katsomaan puhelimen pikkuiselta näytöltä Eniron kartta/reittipalvelusta että tuota öh njimittäin mitenkäs sinne Pieksämäelle ajetaan... Jos joskus on semmoinen vahva tunne "vuoden onnistuja"-olosta niin juuri silloin atmös oli oikein vahva! Noh, kaikenkaikkiaan kahden pysähdyksen/tarkastuksen ja sitäkin tyylikkäämmän Pieksämäki-kyltin ohiajon jälkeen eteen avautui Pieksämäen "raitti" elikkäs keskuskatu, kaiken elämän lähtökohta ja alkupiste. Vielä siihen päälle Corona-baarin sijainnin paikantaminen, varmaan meni vartti sitäkin metsästäessä. Asiahan ratkesi viimeinkin kun kysyi ohikulkijalta että anteeks hirveästi mutta missähän se Corona on...? No ylläripylläri tämä henkilö ei ollu edes paikallinen vaan australiasta!!! Mut onneks osas kertoa missä illan soittopaikka on, HUH! Piiitkän piinan ja vaikeuden jälkeen "pääsi" roudaamaan, tällä kertaa siinä oli mukavan meiningin maku kun ei tarvinnu enää spedeillä reittien kanssa jne. Sattui vielä sen verta mukava baarimestari olemaan että tarjos jo alkuillasta väsyneelle soittajalle yöpaikkaa jos meinaa väsymys painaa illan jälkeen. Vieläpä kun paljastui kotvan päästä ihan aidoksi heteroksi niin johan nyt, tässähän on hyvän illan palaset jo suht kohdallaan. Noh, eipä muuta kun rojua lavalle ja hahmottamaan illan menoa.

Siihenpä sit soundchekkiä tekemään ja kokeilemaan että kaikki toimii jne, peruskuviota. Puolen minuutin kitaran tsekkauksen jälkeen tuli jo pari paikallista "kakea" näyttämään lavan eteen peukkua ja rupes jo hartaimpia toiveita biisien suhteen tulemaan. Tämä ei voinut ennustaa mitään muuta kuin hyvää iltaa ja letkeätä menoa... Siitäpä se sit ilta läheni puoltayötä, jolloin korkeamman tahon mukaan oli määrä aloittaa soitto. Viereilissä Veturitalleilla oli Yölintu soittamassa, joten piti kuulema venailla nyt ainakin sen verran ettei ihan päällekäin oo elävää ohjelmaa "kylällä".

Ensimmäinen setti: Tunnustelua yleisön kanssa, taputuksia siellä täällä, joitain toiveiden tyylisiä huudahduksia jne. Toinen setti hyvin pitkälle samaan suuntaan, jengi viilasi ravintolan terassin ja baaritiskin väliä ja muutenkin semmoinen elävän oloinen meininki. Sitpä toisen setin lopussa rupes pöydät täyttymään ja muutenkin näytti että rupes ravintola täyttymään lopullisesti. Hyvä meisinki. Kolmannen setin alkuun suht perinteisesti tuli Sötteemi, ja sen jälkeen piti sanoman mikkiin että "Minä rakastan sinua". Parin pöydän päästä yks jätkä huuti että "HOMO!". Priceless, ei voinut muuta kuin olla onnellinen niinkin värikkäästä meiningistä. Sitpä jossain vaiheessa about puolessa välissä viimeistä kolmatta settiä näkyi yleisössä jotain tuttua ja ei silmät valehdelleet: Simo Silmu veljensä kanssa, ja tais olla kummallakin pikkusen voita nokassa! Ei hitto, eikun vaan settiä pokalla loppuun asti saattamaan, piti vielä soittaa yks kipale valomerkinkin jälkeen kun taputtivat sen verta kovasti. Tommosessa tilanteessa on hyvä ajatella että mieluummin soittaa vaikka yhden kappaleen liikaa taputusten takia kuin että vetää yhden liian vähän ja sit taputtaavat ulkona vähän eri lailla...Noh, ilta loppuun soiton osalta ja sit jututtamaan Silmua ja veljeään. Tais olla SImo sen verta omissa tunnelmissaan ja sitä jututtajaa muutenkin sen verta paljon että eikun vaan tervehdys ja jututtamaan veljeään. Sitpä pihalle ja sinnepä saapui sit Yölinnun soolokitaristikin. No eikun varmaan reilun vartin ajan sit juttua iskemään vahvistimista, kaikulaitteista, kitararoista, keikkailusta ja kaikesta mahdollisesta asiaan liittyvästä. Tilanteen teki vaan korniks se, että paikalliset Urkin keikan kuuntelijat tuli sit Urkki kättelemään ja kiittelemään... EIhän siinä voinu muuta kuin vähän salavihkaa vinkata että nyt taidatte kätellä väärää henkilöä, tossa metrin päässä on kuitenkin vähän kuuluisampi kaveri... Heh, mutta hubaa oli.

Sitpä illan lopun/majoittumisen jälkeen seuraavaan päivään ja suoraan kohti seuraavaa keikkapaikkaa, Leppävirtaa. Tiedossa siis sukulaisen häät joten letkeät kinkerit tulossa, mutta eräs pikku pointti meinas vähän mietityttää etukäteen... Päivästä piti rykäistä yksinään/kitaran kanssa kirkossa Pertti Vilperin "Aamu"-kipale!!! Ah ja voih kun sitä vaan vois olla yleisössä ja kuunnella kun muut vetää... Mut, kauhen etukäteis-paineen jälkeen vaan kirkon "stagelle" ja eikun hoilaamaan. Kädet täris vielä ainakin tunnin kiskaisun jälkeen!!!

Ah, sitpä kaikki kankeudet heitä pois ja eikun kinkerj' paikalle ja odottelemaan että milloinkas sitä pääsee hääpöperöä syömään. Paikan päällä siis illan viimeisenä esiintyjänä Deestyle, siihen vaan omat rojut jotenkin lavalle mahtumaan ja odottelemaan illan kiskaisuja.

Bändi vetäisi hääbiisin, joka ei todellakaan ollut valssi vaan J.Karjalaisen joku slovari, ja siinä tapahtuikin jotain semmoista mitä ei oo monesti tapahtunu: bändin kitaristi veti biisin Urkin kamoilla! Eihän siinä nyt mitään sen ihmeellisempää oo, mut kyllä jokainen kitaristi tietää että ne kamat on kuin nainen, ei sitä nyt mieluusti kovin monen kanssa jaa... Mut joskus se helpottaa elämää, ja sattui vielä tuttu kaveri olemaan kun kerran kävi Viinijuhlilla tervehtimässä, niin siitäpä vaan!

Ah, no sit oma kiskaisu alta pois ja eikun hääporukan sekaan naattimmaan häistä ja hyvästä tunnelmasta. Sitpä rupes bilebändi vetämään päivän/menneen ajan hittejä ja tuli nimittäin sen verta lujaa että kuulu varmaan Paukarlahden hippileirille asti! Tulipahan tuolla käytyä taustojakin laulamassa ja lopussa vieläpä basson varressa laulettua I will stayta, sillä tavalla... All in all, hyvät kinkerit.

Niin se vaan aika menee eteenpäin ja sunnuntain kuviot edessä, ei päässyt vieläkään reissun ruhjeita hoitamaan: edessä vielä RA-reenit. Sunnuntain reenit on kyllä vähän omituisia, tekeeköhän sit se sunnuntain pakostikin rauhoittava ilmapiiri tepposensa kun ei ihan heti nimittäin lähteny porukalla soitto putkeen, hehee... Noh, eihän siinä auta kuin sit vaikka tutumpia biisejä soitella niin johan se rupes vähän kone lämpenemään. Kaiken uurtamisen ja (uuden) reenaamisen keskellä kuului oven avaus ja tumma hahmo käveli sisään... TÄH! Noh, eräs ohikulkija oli kuullu soittoa/laulua ja hänpä toivoi pääsevänsä laulamaan, kuulema joskus ennenkin käyny laulamassa jossain. Noh, eikun vaan mikkiä &sanoja eteen ja eikun Täysikuun ensisävelet ilmoille, ole hyvä. Niinpä kävi vieraileva solisti laulamassa, en tiedä tajusiko itse lähteä suht nopeasti pois vai rupesiko kauppakassissa olleet maidot lämmön vaikutuksesta piimimään, se jää iäksi arvoitusten ilmapiiriin leijumaan... Priceless!!!!