Tere tulemast, arvoisa vieras. Nää sivut on kasattu musiikintekemisen ja esittämisen ympärille. Ja vähän, tahi enemmän, niitä sivuten. Kuten on todettua: Kysymällähän ne asiat selviää, ei puhumalla. Joten, jos tulee kysyttävää/asiaa soitto- tai nauhotushommeleista, linjat on auki. Rokkenroll!

Puh. 044-5770227
Email ukko(a)ukkohapponen.fi

Etelän "rundi" - suvereenit sepet reissun piällä
17.01.2010 - 13:38:00

Hyvää Rainbown "Stargazer"-pitoista ehtoota.

No niin kävi niinä aikoina että kalakukkolandian riikinkukot lähtivät jälleen kerran kohti suuria seikkailuita, tällä kertaa sydämen lämpötasapainoa horjuttavassa viileähkössä ilmanalassa. Pakkasta oli kuin menneiden vuosisatojen suursodissa ja mekaaniset laitteet tottelevat pakkasherran puhallusta surutta... Mutta niinpä vaan saatiin juna liikenteeseen ja matkustamisen meininki vähitellen kohdalleen. Viime reissullahan eräältä virtuoosilta jäi kukkaro huoltoaseman pihalle, tällä kertaa oltiin het' määränpäätä kohti.

Matkalla pysähdyttiin naistenhuoneeseen jonnekin vanhan valtatien sivuun. Askel sisään ovesta ja: tik tak tik tok... Vanha rouva päivysti tiskin takana ja pari metsuria istui salongissa keskiketterää tirpoen. Eräs joukostamme vielä tinki 20 senttiä suklaapatukan hinnasta jotta pääsi käymään nenän puuteroinnissa... Varsinaista kaupantekoa entiseltä myyjältä jolla ei oo kuin euro tuhlattavana elämäntilanteen huojennukseen. Jos joku on joskus käynyt Kaavin vieressä Luikonlahden Shell-huoltsikalla, tämä sama kyseinen keski-suomen "huoltoasema" yltää samalle X-Files -asteikolle ihmeellisyydessän: Astu sisään ja olet yhtäkkiä aikakoneen kautta saapunut 70-luvulle.. Oranssit muovituolit, hiljaisuutta rikkova seinäkellon tikutus ja ne pakolliset kylän metsurit päiväohraisella puarin puolella.. Ei tarvii matkustaa kauas niin kyllä täällä suomessa elämyksiä riittää

Eikun vaan on the road again, ja seuraava huoltoasemien tarkastuskierros-kohde.. Katkaise reissun pitkästyttävyys, käy kaikkein räkäisimmillä ja huonoimmin varustelluilla asemilla: Matkustus tuntuu sen jälkeen taas eri hienolta! Eikun vaan pakolliset kahvit puitsuille mukaan ja munkkia naamaan.

Sitpä päästiinkin Vantaalle, huojennuksesta nyt ei voi paljoa puhua kun roudaus siihen päälle ihan niinsanotusti välittömästi ja soundchekin jälkeen jäi se pari tuntia aikaa pieneen akselin suoristamiseen punkassa. Kamojen heiluttelussa vastaanoton ohi kuultiin vielä erään asiakkaan reklamaatio bändin roudauksesta: Johtuen suht' ahtaasta roudausalueesta, keikkajuna seisoi alakerran parkkialueen sisäänmenon edessä varmaan kokonaiset 15 minuuttia. Sinä aikana yksi auto pääsi sujahtamaan oikein nätisti alakertaan, ja toinen auto kävi kokeilemassa. Tämä kokeilija sitten avautui pikkololle että bändi esti alakertaan pääsyn, jouduin odottelemaan. Sehr gut... Noh, ihmiset on erilaisia.

Sitpä vaan kollektiiviseen päätöksentekoon paitojen väristä ja housujen saumoista, Anteron pitäis joskus päästä verkkarit jalassa lavalle..

Matkustuspäivä on aina reissande-dag, väsymyksestä huolimati letkeä ilmapiiri säilyy hengissä kun jengi on mukavasti svengissä. Plus Räksän huonot jutut pelastaa paljolta naaman vakavuus-taudilta, kysymys tietenkin on että nauretaanko jutuille vai juttujen kertojalle... HAH.

Soitot mänt suht mallikkaasti Vantaalla, porukkaa oli melkein kuin Kupsin pelissä ja kamatkin toimi käsittämättömän lämpötilavaihtelun jälkeen. Pientä väärinkäsitystä soittoajasta tai lähinnä soiton lopetuksesta oli, 15min tuntuu äkkinäisestä suhteellisen olemattomalta ajalta maailmankaikkeuden jatkuvassa virrassa, mutta tässä tapauksessa keskustelulta ei voinut välttyä. Tiedä tuota, paljon kun kiertää niin paljon näkee. Onneks saatiin pitää hotellihuonetta yli normiajan, jokainen ylimääräinen minuutti taasen seuraavana päivänä on extra prosentti jaksamisen yhtälössä. Hotellin aula tervehtii tulijoita ja lähtijöitä artistiseinämällä, siellä on tuttuja ja epätuttuja!

En tiedä kuka päätti Lappeenrantaan menevän reitin kohtalosta ja paikkaansapitävyydestä, mutta välistä "tie" muistutti ala-asteen hiihtolatuja vaaruilla ja hiekkamontuilla. Plus liukasta oli kuin hokkariradalla. Juna pysäytettiin tutulle parkkialueelle jaloittelua varten, saatto siinä joku hurja kiskoa nortinkin. Viereen ajoi ylläripylläri itänaapurin plakaateilla varustettu city-maasturi, lähtöhinta varmaan kolme kertaa keskimääräisen rivitaloasunnon verran. Asiassa ei muuten olisi ollut mitään huvittavaa tai mainitsemisen arvoista, mutta autosta tuli minkkiturkkinen rouva piikkikorkokengissään mahorkan polttamista varten. Noin minuutin päästä kyseisen henkilön "seisoskelu" näytti lähinnä koipiaan nostelevan kanan kykkimiseltä. Tyyli ennen kaikkea...!

Ah, sitpä vaan viimeinen rutistus kohti Lappeenrantaa ja juna talliin.

Hotelliin kirjautuminen, pikainen tankkaus possufile&maalaisperunat-pöperöllä ja sit vasta roudaamaan Monrepoon tuttuun ympäristöön. Kama liikkui melkein rutiinilla parkkihallin valoisassa betoniympäristössä, sisustuskin näytti aivan aivan samalta.

Paikka on ollut kuuluisa (ainakin muusikkojen piirissä) lavaa vastapäätä olevasta "mölymittarista", elikkäs ihan suoraansanottuna elektroninen valvova korva liian innokkaiden muusikoiden volumen rajoittamiseen. Soundchekin alussa huomasimme ettei se ollut päällä, ja asiasta kysäistäessä henkilökunta pudotti pommin: Se ei ole enää käytössä... UUUUUUH! Bändi kiitti ja kumarti jo etukäteen. Asiaan kuulema monia syitä, mm. missään muualla ei enää moisia poliisivaltion aikaisia valvontavehkeitä ole, ja yleisökin oli ajoittain kiinnittänyt enemmän huomiota mittarin valoihin kuin olennaisiin asioihin. Siis tanssimiseen, taputtamiseen ja limpskan juontiin. Yeah!

Soitto alkoi vasta about 22.30 (siihen neljä settiä...) joten välillinen hotellikuolema=relax ohjelmistoon, kamat niskaan ja lavalle riehumaan. Takahuone on jälleen kerran mallia Rampe&Naukkis, tiiviissä tunnelmassa ei pääse juttujen rakenteet löystymään liikaa... Itseasiassa noita on nykyään liian vähän, ei kaiken tarvii olla messingistä saunanlaudetta ja jalopeuran pihviä.

Mutta, soittamassahan sitä oltiin ja sitäpä sitä sit tehtiinkin ihan urakalla. Mites se on, kaks iltaa, 4 settiä per ilta, about 14 biisiä per setti, about 110 biisiä...

Sitpä sitä soittoillan jälkeen voi ottaa vähän vapaammin ja antaa höyryjen tulla ulos vaan!

Parkkihallissakin oli varmaan 25 astetta pakkasta, mut ei se urakan tehneitä soittoniekkoja paljoa hetkauta! Kylmässä ilmastossa toteutimme pitkäaikaisen haaveen elokuvan teosta, ja tällä kertaa se meni ensimmäisellä otolla nappiin. Elokuvan taustat tulevat suomalaisen elokuvan juonesta, yhdistettynä Räksän kirjekurssin myötä tulleeseen hortodoksipapin dibloniin: "Postia pappi Heljakselle"!

Hotellin edessä vielä viimeiset poseeraukset

Ja eikun hotellille pitämään vielä porukassa palaveria illan soitoista, kommelluksista ja yleisöstä bongatusta erikoisuuksista (niitä on joka paikassa, joka lähtöön!). Hotellin siivooja tai joku kämppään päässyt oli asettanut jätkille kauhun paikan ja katalan ansan: Televisio ei soittanutkaan merisään rauhoittavia säveliä vaan jotain 80-luvun rytmimusiikkia ja joku ihme valokuvakin oli ilmestynyt kuvaruutuun..

Pois se meistä! Palaverissa oli vielä mukana eräs vanha tuttu, nimeä ei paljasteta mutta kyllä moni suomalainen sen tuntee..

Eipä reissussa sen enempää kerkeäkään tapahtua, mutta kotimatkalla kylläkin. Junan mittaristossa on välistä vähän häikkää ja kaikkien antureiden toimivuus on arvan varassa silloin tällöin... Noin 10km alkuperäisestä lähtöpisteestä tapahtui kaikkein klassisin mitä semmoisessa vaiheessa voi tapahtua: Petrooli loppui menopelistä..! Noh, tunti sinne tänne.. Aargh!

Noh, vastamäistä ja hiekka-rattaissa -ilmiöistä huolimatta reissu onnellisesti takana, eiköhän tuota taas jonkun ajan päästä sama ristiretki oteta uusiks. Tästä jatketaan, UGH!