Raiskattu kitara

Niin, tuossa männä vuoden loppupuolella sattui ja tapahtui semmoinen ”hassunhauska” episodi/tapahtuma/jutska ettei sitä meinannut ensituntumalta uskoa todeksi. Teknisistä syistä ihan kaikkea ei vielä tarvii/viiti kirjoitella auki mutta lyhyesti ilmaistuna henk koht omaisuus kärsi aika mittavia vahinkoja, kaikkein karmeimman kohtalon koki tuo vanha rakas luottokaveri – strato. Joskus nelisen vuotta sit tuli otettua käsivarteen tatuoituna vanhan soittoratsun nimi kuin enteenä sen katoavaisuudesta.. Huoh, vuodesta 2002 lähtien nähty ja koettu kaikenlaista, asuttu saksassakin kolmisen kuukautta. Puhumattakaan niistä uskomattoman monista keikoista ja reeneistä jne mitä vuosiin mahtui, aika kipeetä ja diippiä..

Kitarasta ei jääny jäljelle oikein mitään muuta kuin body, sekin aika lähellä kaatopaikkaa kuositukseltaan. Kuten elossa on tullut huomattua, välistä hyvällä ja välistä pahalla – elämä jatkuu. Koska vähällä ei luovuteta niin ainoana mahdollisena ulospääsynä oli uuden kaulan etsiminen, ei se nyt voi kaulasta riippua kokonaisuus? Hmmmm..

Piti kysellä parilta soitinkorjaajalta ensinnäkii tuomiota ja diagnoosia notta mikä ton vanhan kaulan kohtalo on, onko mitään pelastettavissa? Varsin tylyä oli palaute, OG Ollikainen suosittelikin suoraan että otappas selvää Warmothin kauloista. Looks good. Mutta. Sitä kun tuota rahhoo ei oo kuin aina se minimi käytössä ja jotennii tuntui kiirekin olevan vanhan ratsun ylösnousemuksen suhteen niin sit käyttöön plan B, Warmothin vaihtoehto jäi (tällä kertaa..) sivuun. Parin mutkan kautta kuului korviin että kalakukkolandian alueella yks heebo tekis kitaraan kaulaa, about tyyliin toivomusten mukaan. Jos pelkää ei pelaa ja pakkohan sitä riskiä on välistä sietää, siksikin arpominen päättyi ja päätöksen myötä projekti lähti käyntiin paikallisin voimin.

Havainnot, mielipiteet, toivomukset ja haaveet nykyisestä tilanteesta:

  • Kaulan ja etumikin välissä on ammottava rako, se ei voi jäädä tuommoiseksi loppupeleissä
  • Body on ottanut kovaa iskua vastaan, näkyy aikamoisina ruhjeina (lakka on lohkeillut jo 10 vuotta sitten) mutta ei pitäis niin soundiin vaikuttaa
  • Kuvissa A&B näkyy helmiäispallojen luona (varsinkin luoteis-suunnassa) jotain sorvaamisen ja järsimisen jälkiä. Itseasiassa about 12-nauhaan asti kaikissa helmiäispalloissa on nähtävissä painauma boltsin ympärillä, hiukka primitiivisen näköistä
  • Kaulassa on oksa!!! C-kuvassa asia näkyy varsin hyvin.. Samoin oksasta virityskoneistoon päin lähtien kaula ”paksunee” epäluonnollisesti, kuin kynttilää hinkkaisi ohuemmasta päästä paksumpaan – ei tunnu oikealta. Sama ilmiö (ei niin voimakkaasti) on havaittavissa mentäessä kaulaa toiseen suuntaan, 12-nauhan tienoilla kaula paksunee ”huonosti”
  • Vanhassa kaulassa oli aika vahva V-profiili, ohuehko ja jyrkkä mutta silti erittäin miellyttävän tuntuinen. Toivomuksena oli identtinen profiili uuteen kaulaan. Ei muuten oo..
  • Itse kaulan soundi (kokonaisuudessa, akustisesti ja sähköllä) on täysin erilainen kuin originellissa. Vanha vs uusi puu jne, mutta korva ei meinaa tottua. Jotennii pehmeämpi, ohuempi, ”löysempi”. Plus sustain ei yllä samoille leveleille kuin vanhassa. Itse (tumman) otelaudan kulmat nauhojen luona on terävät, huomaa heti eron vanhaan. Ja mikä ihmeellisintä että vaikka tuossa on nyt perinteinen 12-kielisetti niin siltikin kielet tuntuu jotennii kumimaiselta, löysältä ja ”lelulta”. Jotennii sekin tuntuu soundissa..

Että tälleen.. Kitarat on kitaroita, saa aina uusia ja tuunattua+fiksailtua, mutta kun johonkin on tottunut erikoisen pitkän aikavälin tiimoissa ja aikamoisella pieteetillä niin.. Aikamoisia vaikeuksia hahmotella uutta juttua sisään kuvioihin. Siksikii kitarointi (bändissä..) ei ookkaan kiinnostanu toviin, jotain tärkeetä on menny monella tasolla palasiks niin siinä on aika vaikee ettiä motivaatiota hässäkkään. Onneks basso on kasvattanu mieluuttaan, johtuu tosin hyvästä bändistäkin yhteisöllisyyksineen 🙂

Kitara lähtee huomenna viimeiselle fiksauskierrokselleen, niinsanottu fine tuning ja viimeiset säädöt siis tiedossa. Ja pitäis varmaannii saman illan aikana saada takaisin, elämme jälleen kerran jännittäviä aikoja.. Joskus vois olla hienoo jos ei ois ihan jatkuvasti ja varmalla syklillä niitä jännittäviä aikoja mutta sitäpä se elämä on aina ollut, odottamattomia käänteitä ja tapahtumia vaikka mitenkä herramme jeesuksessa kristuksessa eläis. Noin niinkuin vertauskuvannollisesti 😀

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.