Viikonlopun reissusta jotain sanaa + seuraavat reissut odottavat

Niinhän se kertoman mukaan meni että viime viikonlopun reissut tuli heitettyä, torstaina oli about 14 tunnin muutto niin meinas olla paukut vähissä alkumetreillä perjantain alkuillasta. Mutta mutta, niin sitä vaan ihminen jaksaa kun pakko on jaksaa, plus kyllähän se tuo soittaminen herättää melkein minkälaisesta horroksesta tahansa.

Perjantaina oli olut- ja viiniravintola Maljan tsembalot. Sehän on suhteellisen klassinen baari jo menneisyydeltään (entiset ravintoloitsijat, Keltalyhty ym) ja kyllähän se nykyäänkin on aika mukavahko baari. Ehken semmonen että jos pitää lähteä viettämään iltaa kera ystävien jonnekin muualle kuin Ale pub/Henkka, niin ehken se Malja ois. Hinnat ehken pikkasen kovemmat kuin normi "kuppiloissa", mutta atmös ja meno siellä on aina sen verta mukavahkoa että menköön. Soitteluista ei nyt sen erikoisempaa legendaa tällä reissulla syntyny, about kaks settiä meni yhden miehen orkesterilla että ihan heittämällä, siinäpä se sit ilta läheni loppuaan soiton osalta. Oli tuttavaa ja kaveria kamojen kasauksen hetkellä, mut eipä tota oikein siinä yhden miehen kattauksessa osaa kukaan auttaa. Paitsi roudauksessa. Siinäkin onneks aina löytyy sitä apuria/frendiä/hengenheimolaista. Eiköhän tota vielä Maljassa nähdä.

Sitten, seuraavan päivän seikkailut, ja kohteena ei mikään muu kuin itse Amppari! Ravintola keskellä Männistöä, paraatipaikalla, ja on sit varma että jengikin on suhteellisen kovassa paraatikunnossa kyseisessä ravintolassa. Keskustan baareista väliajoittaisella komennuksella oleva porttieeri tokas että täällä on hieman pakko solveltaa keskustassa olevia sisäänpääsemis-normeja, jos tiukkaa linjaa vedetään niin eihän siellä paljoa porukkaa ois… Hah! Mut, silti, edessä oli Ampparissa perinteistäkin kovempi ilta: neljä settiä yksinään, se oli eka kerta ja suoraan sanottuna menköön läpi Ampparissa, siellä se toimi kun kaikki oli kohdallaan. Mut on se aika raadollista yksinään neljän setin reppua kantaa.. Mut, Ampparissa on jotain ihan ihmeellistä siinä atmosfäärissä: vaikka jengi naureskelee kaupungilla että mikä mesta, mutta varsinkin soittaen se paikka on melkein parhaasta päästä. On menoa ja meininkiä, ja yleensä ollu sitä porukkaa/biisin pyytäjää niin paljon että ihan kiire on tullu. Muutenkin siellä on semmoinen reilu meininki, ihmiset ei nyt ihan niin tarkasti käyttäydy että ei kai joku työkaveri/tuttu ole vaan arvostelemassa pukeutumista. Tai jos loppuillasta vähän siideri kihahtaa ohimoon. Soitot meni oikein mukavasti, ja voi herran tähden sitä väliajalla jututtajaa. Se on oikeastaan ihan mukavaa turista jengin kanssa, mut eipä siinä paljoa kerkeä huilahtaa. Anyway, ilta meni ihan oikealla kaavalla kohti loppusuoraa ja hop, yhtäkkiä siinäpä sitten maaliviivalla seistiinkin. Tosin viimeisessä setissä piti tehdä semmoinen tempaus mitä ei oo ennen tehtykään: jukeboxi-meiningillä kysellen jengiltä että mitäs haluatte kuulla. Tuli Kolme cowboyta ja vaikka minkälaista erikoisuutta, mutta mukavahan se on vaan soittaa. Ja vielä hurjat taputtivat, eihän siinä sillon mitään ihmeellisempää. Hyvä Amppari!

Sittenpä: huomenna Vuorelaan, Kuntsarin pub Kulkuri odottaa one man armeijaa soittamaan. Siellä käytiin viimeksi duolla vetämässä kantria, katotaan miten nyt yhden miehen show menee läpi.

Perjantaina sitten Torleentupa Tuusniemellä, siellä sitä voi olla ihan mitä vaan. Jännityksellä odottaen että minkähänlaiset kinkerit siellä on tiedossa, kuitenkin "kotikaupunki" ja niin eespäin, siinä on monta elementtiä tulessa. Kassellaan, kassellaan!

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.