Yhden miehen armeijan seikkailuista Sataman Helmestä, kiirastuli-kuumuuksien aikaan!

Niin, kun tuli tähän suomen kylmään maahan ne jättihelteet niin silloinhan uuno man band lähti retkeilemään jopa klassiseen Sataman Helmen maastoon. Kuvia reissusta tarttui keskiviikon päivältä, jolloin oli tehty (muistin mukaan) Joensuussa tämä reilu ja rapiat 30 asteen ennätys, siis ihan paljon yli mut ei voi väittää varmaksi koska voi puhua läpiä päähänsä. Joka tapauksessa monena päivänä lavalla oloa vois kuvailla hieman ylikuuman savusaunan ja hitsauspillin välimuodoilla, siis aivan jotain käsittämätöntä oli se lämpö ihmisen sisimmässä!

Anyway, aloitimma päivän "järkevästi" Rauhalahden urheilukeskuksen gonimilf- elikkäs minigolf-radalla. "Järkevää" siinä oli se että joku "hurja" pukeutui perinteisesti mustaan t-paitaan ja legendan mukaan musta kerää hyvin lämpöä. Kentän nurmikko oli sen verta kuivan oloinen että joku pyromaani ois saanu yhdellä tulitikulla itelleen aikamoiset kinkerit aikaiseks, ihan kuin ois oikein kuivien perunalastujen päällä tepastellu. Oli niin kuuma että eräs silloin tällöin saunaoluen nauttiva herrasmies ei suinkaan nauttinut olutta ensi siemauksella, vaan kylmäpussin suoman viileyden turvin hankki itselleen väliaikaisen viilentimen otsalleen. Voihan sitä silleenkin oluesta nauttia!

Siitäpä voittoisan 18-kierroksen jälkeen sit Helmeen ja ihmettelemään miten ihmeessä kamoja voi edes roudata semmoisella helteellä. Toisaalta kun ajattelee esim näitä asfalttifirmojen heeboja jotka suhteellisessa afrikan värityksessä ohjaavat liikennettä ja lusikoivat sitä mureata mustaa tien täytteeksi… Kyllä sitä vaan ihminen kummasti sitten jaksaa! Noh, kamat pystyyn ja kotvan päästä lavan täytteeksi juttelemaan ihan jonniijoutavia ja mitä vaan lämpöhalvauksen rajoilla oleva ihmisraato nyt vaan voi päästään viljellä. Ei siis todellakaan mitään järkevää. Jengiä oli melkein kuin viinijuhlien aikaan, they come and go, ei tosin ihan semmoista ampumalla täyteen lyötyä meininkiä, mutta on sitä "miljoonat" kerrat soitettu siihen verrattuna tyhjille seinille että huh! Tunnelma kohrallaan!

 

Se on hyvä kun on edes kourallinen kavereita niin ei tarvinnut roudata kamoja ihan ensam/issekseen poies, nopeesti ne siirtyy kun ei tarvitse pala kerrallaan siirtää pyramidia paikasta toiseen. Siitäpä sitten ampaisi vanhat viholliset, tuusniemi&kaavi, enemmän kuin sulassa sovussa kaupungin ylämäkeä kohti, tarkemmin keskustaa kohti. Joukossa kun sattui olemaan niitä hienommillakin autolla ajelevia ja niihin päin kumartelevia, kohdalle sattui jotain aivan tilanteeseen ja atmökseen sopivaa: kunnon punainen Lada, ja olipahan vielä sopivasti tarttunu ruostetta helmaankin! Kyllä siinä monen silmä lepäsi, nöyrää poikaa oikean raudan ympärillä!

LADA POWER FOREVER

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.