Yearly Archive: 2010

No niin, ei kai vielä loppuvedon aika mutta sinnepäin

No nih, siinäpä on sit kirjaimellisesti tämän vuoden kliimaksi ja viimeinen viivan veto menneelle vuodelle. Raskastakin raskaampi vuosi pian ohi ja uudelle vuosiluvulle ei voi löytyä kuin pelkästään hyvää ja positiivista asiaa, pakko sen vaa’an on jossain vaiheessa tasaantua + käydä vahingossa siellä toisellakin puolella. Bändin asioita järkkäillään puhelimet savuten ja koht’puoliin on varmaan jo mahdollista paljastaa tarkempia suunnitelmia sekä tulevia kuvioita. No se levyhän se siellä häämöttää ja siinä nyt on sit melkeinpä ihan tarpeeks sitä häslinkiä/hypeä/hurmosta, mutta kyllähän sitä muutakin on tapahtumassa. Tai noh, ainakin keikkailua bändillä ja yhden miehen armeijalla, kassellaan jos jotain muutakin tässä keksitään. Joka tapauksessa keikkakalenteri näyttää tällä hetkellä liian tyhjältä, sitä täytyy ryhtyä hakkaamaan täyteen hyvin hyvin pian. Se nyt ei tarkoita sitä että jos levyä työstetään ettei voi tehdä keikkaa/muitakin proggiksia. Ihan 24/7 sitäkään ei ole järkeä tehdä, kuitenkin se vaatii sen oman kultahippunsa fiiliksen suhteen ennenkuin on järkeä lähteä mitään narulle tallentamaan. Ja kun kuluttaa paukkujaan muuhun musiikkitoimintaan niin saa vähän etäisyyttä omaankin nauhoitusmotivaatioon -> tuoreempia ideoita ja kierompia toteutuksia. Kaikenkaikkiaan, rakennetaan asioita puhtaalta pöydältä ja ihan tuoreelta valulta, kaikinpuolin, eiköhän sitä rautainen kokonaisuus loppupeleissä seiso kiitoksen kera. Nähdään viikonlopun kinkereissä Helmessä. Ciao, ugh ja hojo hojo!

Viikonlopun takaiset Pannuhuoneet ja muut pannuilut takanapäin, hop!

Jawohl! Niin sitä vaan pe-la hurahti Pannuhuoneen lämpimässä ätmöksessä, tosin oli niin härreguudin kylmä ulkosalla että pienikin oven avaus viilensi paikan lämpötilaa huomattavavissa mittamäärissä. Tosin ei se sitä ätmöstä minnekään hävittäny, siellä on aina letkeä ja pyöreän mukava meisinki.

Niin, kun on kylmä niin sehän automaattisesti vaikuttaa myös auton "konehuoneen" lämpötilaan ja tällä kertaa se oli ollu vähän liian pitkään miinuksen puolella… Noh, eikun apua toisesta autosta letkuilla ja niinhän se lähti elon tielle kuin Teho-osaston sarjasta konsanaan "potilas". Kamat paikan päälle ja saman tien pystyyn, very very perinteinen kaava. Sitpä vaan odottelemaan kellon siirtymistä toiminnan aloituksen kohdalle ja menoks. Porukkaa oli perjantain keikalla vähäsenlaisesti, välistä tuntui suht "alastomalta" meininki lavalla kun harvalukuinen yleisö tollottaa katsoa ja yks on siellä ihan issekseen lavalla… Mut niin se vaan fredag-keikka meni kuitenkin mukavasti loppuun asti ja sillä sipuli, ei sen ihmeellisempää.

Lauantain keikalle nyt on aina helpompi mennä kun kamat on jo pystyssä, suurin vaiva on käydä laittamassa Vox lämpiämään ajoissa ja kattoo ettei kukaan runqqari oo käyny vääntämässä mixeristä tasoja päin prinkkalaa. Pikainen pyörähdys ennen keikkaa sokkarin takana olevalla autoharrastajien tallilla ja äkkiä pois, eipä ollu niin erikoinen meininki verrattuna esim Nepalin (lue Neulamäki) tallien äktioniin. Anyway, show tulille lauantai-illan kunniaksi. Porukkaa oli aika mukavasti, melkeinpä paljohkosti, ja meininki oli oikein passeli. Jengi tunnisti suurimman osan biiseistä niin sehän jo auttaa pitkälle soittajaa suorituksissaan, ei tarvii ihan miettiä että onks tää nyt oikeaa kamaa tälle kohteelle…? Keikka vaan loppuun ja ei mitään kamojen kasauksia sillä kertaa, baari oli seuraavan kerran auki vasta tiistaina niin jääköön kamat siihen siks aikaa = Kummisedässä R.Kone & Tositarkoitus soittamassa oman näköistään suomihuttua ja tais Agentsiakin tulla väliin, joten sinnepä siis. Kyllähän tuo välistä oli jännä olla Kummisedässä ihan vaan siellä yleisön puolella, kovastihan tuo lavalle jalka ois vääntäny, siis oman poppoon kanssa.

Sit kun sai vielä tiistaina käsittämättömässä pakkasessa auton taasen jelpillä tulille ja kamat pois soittopaekasta niin asialle voitiin laittaa leima että pamahti! Seuraavaan soolokeikkaan onkin sit aikaa, tosin tammikuussa näyttäs olevan tyhjiä viikonloppuja joten pitäisköhän niille jotain keksiä. Nuo maakunnat kun välistä huutaa esiintyjiä täältä isoilta kyliltä asti, joten tuumasta toimeen jossain vaiheessa asian suhteen. Rok!

Historian siipien havinaa, tällä kertaa ihan ihkaoikean live-matskun kanssa

Niin, ne nuo Tuusniemen poojat aikoinaan kun kerkes tehdä paljon pahaa mutta ehken piirun verran enemmän sitä toista puolta elikkäs hyvää/positiivista. Kyseessähän siis mm. about Kuopion Nuokkarille porttikiellon saanut bändi Pahat Päivät.

Noin vuonna 1999 (saatto olla myös 1998, mistä niitä muistaa) kesällä käytiin jossain Juankosken mini-leirintäalueella iltapäiväkeikalla jossain mopotapahtumassa, tais siellä olla skoottereitakin. No kaikenkaikkiaan siellä oli about 8 amis-viiksistä mopoilijaa ja ehken yks skootteri (tai ei ehken ollu) jotka oli luultavasti tulleet paikan päälle jonkun muun takia kuin "bändin". Joka tapauksessa tilanne oli hiukan kornihko, hyvin lähellä tunnetta "ollakko oikeassa paikassa oikeaan aikaan" ja mutta ilma oli suotuisa tapahtumaa varten. Soitettiin rekan lavalla oma settimme läpi ja sehän vasta oli hubaa, ihan kuin ois isommassakin häppeningissä ollu vetämässä. Tuusniemen kunta oli pyynnostämme hankkinut nauhottavan CD-soittimen joten otimma keikan nauhalle suoraan äänipöydästä, siksipä hieman tasot siellä sun täällä jne kun ei taaskaan ollut kuin 5 minuuttia tehdä soundcheckia. Anyway, tärkeintä että noin 10 vuotta häveyksissä (laulajan lipastossa) ollut live-cd on putkahtanut esiin piilostaan ja täten päässyt ansaitsemansa huomion kohteeksi… KEU! Ehken tää merkitsee enemmän meille bändin soittajille kuin rahvaalle, mutta jos joku oli jollain keikalla aikoinaan niin tätähän se sillon oli. Kyllä pikkasen reilussa kymmenessä vuodessa korva kehittyy (isonee/höröää?) ja meininki unohtuu. Tässäpä siis:

Pahat päivät – live in Juankoski
 

Keikalle!

No niin, nyt on pää noussu synkkyyden yöstä ja kipeys on siirretty luonnollisessa kierrossa eteenpäin, varmaankin Anttilan hississä jollekin reppanalle joka sattui samaan aikaan siellä olemaan. Hah.

Anyway, niinpä taasen otamma uljaan nousun kiitotietä pitkin ja lähdemme yhden miehen orkesterilla asumaan viikonlopuksi ravintola Pannuhuoneelle. Tai noh, ei nyt ihan virallisesti asuta siellä mutta kyllähän siellä aikaa menee. Soittoajaksi uskaltaa luvata varmaan jonkun klo 22 tienoon, ei se varmaan hirveän kovin paljon siitä heitä. Sinne siis jos ei saunavuoroa oo!