Niin, nyt on sattunut silleen että vapaa viikonloppu, eipä lähtetä keikkoloille this weekend. Puolensa silläkin, mutta latadaas akkuja oikein kympillä että jaksaa aloittaa ens viikonlopusta taasen riehumisen oikein isolla ärrällä. Kokeillaas huomenissa muistella hieman viime viikonloppua, siinäpä sitä onkin taasen tarinaa ihan melkein tarpeeks…
Kyllä, yhden miehen armeija kokoaa kalustonsa tänä iltana Rypysuon kantakuppilassa elikkäs Kellonsoittaja-pubissa. Joku viisas ja vanha ystäväni painotti että pitää kutsua heitä/paikallisia Länsi-Puijolaisiksi tai tulee pataan, joten pitää pyrkimän siihen sanapainotukseen tänä iltana. Joka tapauksessa, soittoaika on muistaaksemme hyvin lähellä klo 21 tienoota, joten olvia tukkaan ennen sitä ja pipot päähän, illasta on jo kylmempää marrasta tiedossa. Toivottavasti ei sisätiloissa ole henkisesti kylmä, Kellonsoittajassa on kyllä aina ollut lämmin ja "harras" tunnelma, eikä sitä menoakaan puutu juuri lain! Sii juu!
Tämä olkoon täällä epävirallisella RA:n jatkopalstalla koska asia on suhteellisen tuore, ei niin paljoa huudeltavissa ja muutenkin vähän erikoinen. Niin, kaikesta hölinästä ja pölinästä riisuttuna asian ydin on lyhykäisyydessään: Bändissä on helmikuun 2011 asti uusi rumpali, tahi sanotaanko näin että vararumpali. Mutta kyllä se sen ajan täyttää kalossit ihan täyden rumpalin sielulla. Kyseessä on sama jeppe joka kävi Peräniemen Kasinolla tuuraamassa ensikeikkansa bändissä, tuolloin oli mukana myös hyvän sukunimen omaava sukulainen Jaakko Happonen, komppikitarassa.
Eli uusi rumpali nähdään jo 6.11 Vintin keikalla, sitä ennen reenataan hullun lailla ja pistetään vähän biisejä uuteen uskoon noinniinkuin rytmillisesti ja muutenkin. Uusi jäsen tuo aina uutta verta, joskus se veri käy kuumempana ja joskus kylmempänä. Uusi rumpali tottelee käskynimeä Petteri, ja kaveri on kuin onkin suoraan muppet-showsta, varsinainen elukka hakkaamaan kannuja. Joskus ollut puhetta Philty animal Tayloristakin, rumpalit on rumpaleita… Tämmöistä tällä kertaa!
Pitipä tuota keikkakalenteria nyt ihan pakolla vääntää vähän tuoreempaan kuntoon vaikkei tässä nyt tarkkaavaisuus ja keskittymiskyky todellakaan ole about standardien tasolla. Mikään ei näköjään syö voimia niin tehokkaasti ja totaalisesti kuin aviollinen ero, jospa sitä jo keväällä ihminen jaksais entiseen tyyliin touhuta musiikin ja siihen liittyvän toiminnan parissa.
Huomenna lissää asiaa, vaikka minkälaista uutista ja häppenkinkiä tiedossa bändin tiimoilta
Näinpä taas nostaa suomen lintu päätänsä tuhkasta! Suhteellisen shokeeraavan ja käsittämättömän lokakuun alun jälkeen näyttää taasen siltä että metsässä rämpimisen jälkeen päästään taasen oikealle ladulle hiihtämään, mukavahan se on vähän rämpiä mut jossain vaiheessa se rupee näkymään askeleessa. Huh!
Niin, about viikko sitten tuli heitettyä par keikkaa Kuopion kaupungin ulkopuolella. Joo-o, näköjään keskustan ulkopuolellakin on soittapaikkoja, ja osa niistä vieläpä aika mukavia/omaperäisiä tunnelmaltaan. Viime torstaina oli pub Kulkurin peijaiset yhden miehen bändillä, ja ne olivatkin yllättävän passelit turnajaiset. Edellisen kerran siellä käytiin duolla vetämässä kantri-verkkoja, ja silloin oli käynnissä jääkiekkomatsi jonka loppumiseen saakka täytyi venytellä soiton aloitusta (sillä kertaa meni vielä jatkoajalle…). No ylläripylläri, tälläkin kertaa oli jäkistä telkussa ja eihän sinne ees tennarin kärjellä oo asiaa jos pelit on pelaamatta. No eikun odottelemaan ja horroksessa värjöttämään H-hetkeä elikkäs pelin loppumista. Sitpä vaan pelit soimaan ja siitähän se lähti. Alku oli HYVINKIN tutkailevaa ja tunnustelevaa molemmin puolin lavaa, ehken siinä oli sitä sukupolvien välistä kuilua silleen grand canyon-tyyliin.. Mutta sitpä kun Moody river lävähti soimaan niin jopas, melkein ryhtyivät tanssimaan ja löytyihän sieltä kädetkin taputusta varten. Ok, siitä se sit meni omalla painollaan loppuun asti, ilman suurempaa kommervenkkia ja sähellystä. Sitpä hotellihuoneen rauhoittavaan miljööseen aamupalaan asti ja sen jälkeen matka kohti uutta paikkaa, Tuusniemeä. Huh, muutenkin auto aika täynnä tavaraa keikkokamoja ja käpsäkkejä myöten, mut eikun vielä velipoika mökkikamppeidensa ja KOIRAN kanssa autoon ja eikun heittämään kalamies mökille. Onneksi kamat vietiin paikan päälle Tuusniemelle ja sit vasta korpimökkiin päiväks huilamaan. Ilta hiipi kellossa salakavalaa tahtia ja niinpä olikin aika lähteä kohti Tuusniemen keikkaa elikkäs Torleentuvan keikkaa. Ristiriitaisia tunnelmia koko kylä täynnä, full of good and bad memories… Noh eikun kamat kasaan ja odottelemaan keikan alkua. Oli vaan semmoinen tunnelma pubissa tunti ennen keikan alkua että piti ihan lähteä lenkille kylän halki ja samalla verestämään muistoja muistomerkeistä sekä seikkailupaikoista. Voi hyvä sylvi, oli kyllä kuolleen oloinen kylä…! Mitenkähän se tuntu silloin reilu 10 vuotta sitten että ei millään kylällä voi olla niin paljon aktionia viikonloppuisin kuin Tuusniemellä… Mut, aikansa kutakin ja ehkä siinä oli aika hieman laittanu kultauksia muistojen raameihein. Happihyppelyn päätteksi olikin jo hyvin lähelle klo aloitusaika, joten tuumasta toimeen. Suoraansanottuna eka setti oli semmoista että kyllä ihmisen on kylmä olla yksinään kylmässä maailmassa… About 8 ihmistä paikan päällä, kaikki paikallisia "nautiskelijoita", ja ilmiselvästikään eivät olleet Agentsia/Topia ihan niin paljon diganneet/kuulleet eläissään… HUH! Noh, toka setti jo antoi vähän lisää henkeä koneeseen kun jengiä lappasi sisään ja tuttua kasvoakin näkyi seassa, aina lämmittää kylmää sydäntä. Siitäpä sit kiihtyvällä tahdilla kolmanteen settiin joka olikin jo sit sitä itseänsä, hyvää menoa. Kolmas setti piti tosin lopettaa varttia aikaisemmin kun meinas väsymys viedä miehestä täydellisen voiton, pyörtyminen lavalle oli lähempänä kuin koskaan..! Joskus liika taakka harteilla on yksinkertaisesti liikaan, tällä kertaa se oli liikaa! Mutta, luultavasti ennen vuodenvaihdetta on uusi kiskaisu Tuusniemellä, toivottivat tervetulleeksi uudestaan. Silloinhan sitä ainakin jotain on mennyt kohdalleen.
Tänään sitten tiedossa Kummisedän perjantain ja sunnuntain välinen yö, siitä ei sen enempää, paikan päällä nähdään ja kuulostellaan kuulumiset. Hojo hojo!