Siinä vasta kysymys jota lähiaikoina tullut pohdittua ihan silleen päivällä ja illan/aamun välissäkin. Ens viikolla pitäis selvitä kuvioista suht pitkälle ja mittakaavallisesti, niin moni asia johtuu niin monesta tekijästä ja jos valitsee toisen reitin niin sit toiselle reitille kuuluville alueille ei paljoakaan ole mahdollisuuksia poiketa. Tien päälle tai tieltä pois, siinä pitkälle homman idea kaikkeudessaan. Noh, tien päälle lähteminen merkitsisi taas uusia seikkailuita ja kaikenlaista kerrottavaa taasen löytyisi. We’ll see!

No niin, se ois sit soolokitaran vuoro tallentua narulle. Tehtävää jäljellä vaga balju kauhiasti, 13 biisiä pitäis mennä silleen suht pyöreän mallikkaasti tulevalle levylle. Aikaa perjantai-iltaan asti, ei kovin paljoa kärsi Emmerdalea katella maratoonimaisesti, kiire tuloo vaikka hik’ hatussa heiluukin nauhotusten parissa. Sitten kun nämä toivottavasti ovat tallessa ja nätisti taustoja vasten harmoniassa, onkin jo lauantai ja sitten suuntaamme laulaja-Anteron kanssa nokan kohti Suomenlinnaa. Päästämme laulajan irti köysistä ja annamme hänet tuottajan suht rankkaan käsittelyyn… Ei käy kaveria katteeks, kova koulu tiedossa, ei mene nimittäin "eka otto ja eikös se tässä ollutkin…"-periaatteella… RIMA ON KORKEALLA!!! Tosin niin sen pitääkin olla. ROK!

Jep jep + jebulis, pienen hengähtävän tauon jälkeen jatkamme taasen levyllistä vääntöä, tällä kertaa missiona ovat komppikitaristien tehtävät sähköisine muotoineen. Paljon kun on biisejä niin paljon on myöskin raitoja, jospa nuo menis suhteellisen vähillä ottokerroilla (mikä sana…) niin pääsis sit jossain vaiheessa soittamaan soolojakin. Kämpässä tänään sekoilevat allekirjoittanut ja RA:n suuri kitara-guru Räksä, saas nähdä minkälaista jälkeä poojat saavat aikaiseksi ja millä mottiivilla. Ei oo tilat yhtä isot kuin etelän isossa pajassa oli, siellä kun pystyi kolmiloikka-kisoja pitämään melkein missäpä tahansa, ei onnistu Urkki Audiolla… Nauhoitushousut on sentään samat kuin jo Violetin surullisenkuuluisissa nauhoituksissa noin 11 vuotta sitten, paljon ne on nähny ja paljon tulevat vielä näkemäänkin… Jos ei meinaa irrota recording kunnolla niin eikun vanhat sotisovan byxornat päälle ja kohti auringon laskua kitara kädessä!!!

Joo-ops, ensi viikolla sitä sit kokeillaan ihan urakalla ja työntäyteisellä nauhoitusmentaliteetilla että miten se TODELLA hyvin huollettu (ja hieman modattu…) nauhakaiku lähtee kaiuttamaan tökkiviä ääniä kitarasta. Pitkään haaveissa olleet lisäykset kaiun toimintoihin lisätty, nyt ei tarvii valittaa että tämä nyt ei oo oikein mieluinen kaikumaailma. JESSSSSSSSSS, my preciousssss…..

Joo, ei ole muuten tää levyn teko mitenkään hätäisen/äkkinäisen jeppailijan touhua, ihan suhteellisen pitkillä vedoilla vedellään tavaraa raidoille mutta loppu ei meinaa häämöttää vaikka miten sukii menemään. Mutta, kyllä se jossain vaiheessa voiton puolelle menee. Reilu par viikkoa vielä kitarointia jäljellä, siinä kyllä tulee biisit suhteellisen tutuiks…