Jadda jadda

Se tunne kun huomaat, tajuat ja ymmärrät 10 vuotta myöhässä että ois pitänyt tehdä hiukkasen erilailla joitakin kuvioita.. 🙂 Tietty elämässä on paljon osa-alueita joissa päätöksiä on tehty ja pitää tehdä, mutta lähinnä tuon koulun suhteen asiat on jo pitkään ollu sanomista vailla selkeitä: EI pitäis mennä opinahjoon jos sinne ei oo vielä valmis! Toisaalta eipä sitä paljoa muutakaan pitäis tehdä jos ei oo (henkisesti) valmistautunu, mut tuota öh kuitennii pitää tehdä päätöksiä ja uskaltaa tehdä niitä leap of faith-askelmerkkihyppykombinaatioita. Sitä on muutennii tuo henkinen ikä 10 vuotta jäljessä fyysistä ikää ja kyllähän se on aika monessa asiassa osoittautunut, kyntensä näyttänyt ja päätänsä nostanut. Jotkii kypsyy hitaasti, jotkii normaalin nopeasti ja jotkii ei ikinä.. Ehkä parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tämä kaikki kulminoituu tuohon aliopistolliseen akatemialopputyöhön, se kun lähti aikoinaan väärillä askelmerkeillä liikkeelle niin tuhoja korjataan jälkiviisaana nyt ja hartaasti. Mutta, hyvä että maailmassa riittää oljenkorsia ja mahdollisuuksia parsia vajaaksi jääneitä lapasia kasaan. Askelmerkkejä taaksepäin katellessa näkyy yhdellä ladulla kahdet jäljet, yht’aikaa ja suht tasaisin väliajoin on hiihtovehkeet menny aika selkeästi ristiin ja urheilija rähmälleen. Asiaa/asioita jos ei tee täydellä teholla/sydämellä/sykkeellä ja mentaliteetilla niin a) se on pashaa, tai b) se ei valmistu ikinä. Yksi tahto, voima ja sydän riittää normi-ihmisellä yhteen asiaan kerrallaan.. Poukkoileminen koulun ja musiikkimaailman välillä on johtanut suuriin itsensä voittamisiin ja vuorten valloituksiin, ihan älyttömiin ristiriitaisuuksiin, notkoihin ja väsähtämisiin, ylikompensaatioihin ja suunnan kadotukseen. Ei nyt kuulosta retrospektiivisesti mulkailtuna kovinkaan hienolta.. Mutta elämä on, elämäm koullutkin on käytävä ja ne kurssit jatkuu viherkentän päätyyn sinne aidalle asti. Onko sit ruoho vihreämpää tolppien takana on elämänkatsomuksesta kiinni.. Jossittelu on urpojen touhua ja jälkiviisaus halpaa viisautta, mutta kyllä kait sitä kaikki joskus tätä huippu-urheilulajia nimeltään ”idiotismi” harrastaa. Parempi katsoa kuin katua. Loppukaneettina asiaan voitaneen todeta että tunne lopputyön etenemisestä on viimeinkin positiivinen, voimaa antava ja uskoa luova. Hyvä että näin..!

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.