Jaahas.. Eilisiltana katsastettu suhteellisen klassikko Impaled Nazarene ihan livenä Henrin puarissa, tosin viimeinen puolituntinen tuli ehkä katsottua korvilla eli kuunneltua. Sanotaanko näin että Napalm Death on tohon verrattuna varsin melodista ja sanoista saa selvän.. Oli aika rytkytystä, Peer Günt potenssiin miljoona ja laulajalle raivotauti diagnoosiks niin aika lähellä ollaan olennaista, noin niinkuin kiteytettynä. Aika touhua!

Ja sitpä oli tänään hevibändin reenit, niin se vaan välistä reenaus kannattaa. Rupes jo biiseistä saamaan selkoa ja olipa jopa jotain tarttunu onkeenkin, jotkin biisit meni jo melkein oikein! Ens kuussa vasta seuraavat reenit, siihen mennessä kerkeäis jo ottaa kaikki tsibaleet hanskaan. Hope so!

Ja tiistaina sitten uuden beat-bändin ensimmäiset koitokset reenien muodoissa, katsotaan saadaanko neljällä jepellä tarpeeks melua aikaiseksi. Melkeinpä jännä paikka, uuden edellä on aina tutinat!

Barfly-elokuvan (ei oo tosin Mickey Rourken voittanutta..) uudempi versio Factotum sisälsi aivan käsittämättömän hienon lopetuksen, jollain tapaa pysäyttävä kasa sanoja joiden merkitys avautuu jokaiselle oman mielen mukaan. Ei tietoa onko suoraan kirjasta lainattua tavaraa repliikkiin, vai onko käsikirjoituksen muokkaamaa/tuottamaa, mutta tässäpä loppuslogan:

"If you’re going to try, go all the way. Otherwise don’t even start. This could mean losing girlfriends, wives, relatives, jobs, and maybe your mind. It could mean not eating for three or four days. It could mean freezing on a park bench. It could mean jail. It could mean derision. It could mean mockery, isolation. Isolation is the gift. All the others are a test of your endurance. Of how much you really want to do it. And you’ll do it, despite rejection in the worst odds. And it will be better than anything else you can imagine. If you’re going to try, go all the way. There is no other feeling like that. You will be alone with the gods. And the nights will flame with fire. You will ride life straight to perfect laughter. It’s the only good fight there is."

Hiljalleen, hiljalleen. Pitäis jostain löytää kaikenlaisia samankorkuisia lipastoja vanhojen akustiikkalevyjen alle, sais ne oikealle korkeudelle paikalleen. Miksaustilan tapetit on vähintäänkin 1700-luvulta, pitänee iskeä julisteita täyteen koko huone niin ei oo ihan niin sairaalatunnelma..

Ensi viikon weekendinä tuloo nuorisoporukka nauhottamaan about neljän biisin kokonaisuutta ja siihen mennessä pitäis saada miksauspömpeli valmiiks. Eilisiltana aloitettu kamojen siirtely nurkasta keskemmälle huonetta/seinää olikin suhteellisen iso urakka, joskoon tuota sais tänä yönä valmiiks piuhojen vedot ja muutenkin kokonaisuuden. Joo sit ei puutukaan enää kuin akustiikan "muovaaminen" levyillä jotka ei vieläkään oo valmiit.. Puuttuu raaka-aineita lopulliseen viimeistelyyn niin hiukkasen projekti seisonut. Kaikkea kun ei löydy mummolan pihalta vaikka mitenkä ettii! Tai sit akustiikkalevyt on pinnoitettu apulantasäkeillä.. Not good!

Alkuillasta oli tulikoe "Ode in Black"-nimisessä raskaamman musiikkilajin poppoossa, basistin paikka irtosi, K-U-N-N-O-L-L-I-S-T-A. Tulevana sunnuntaina reenataan lisää, äkkiä biisit hanskaan ja esityskuntoon ja sittenpäi keikoille. Passelisti levyntekoon pääsee osallistumaan, rummut kuulema jo nauhotettu niin siihenpä sit kotvan päästä bassoja tyrkkimään narulle. Tosin aikamoinen risusavotta on vielä opetellessa, ei oo ihan niin helppoa kuin äkkisiltään luulis. Viimeks 90-luvun lopussa soittanu vähän rivakampaa materiaalia bändissä niin onhan tässä vähän kirimistä ja uusiksi opettelua. Mutta gutaa tekee!

Ja ens viikon alussa sitten uuden beat-bändin ensimmäiset reenit, sit kassellaan taittuuko uudella kokoonpanolla hitit eetteriin. Rok!