Jos ei ois tämä lintuinfluenssan tyyppinen flunssa (lamaannuttava kädettömyys!) veis ihmisen voimia niin akustiikkalevyt ois jo valmiita ja ympäriinsä huushollia, mutta kun ei! Nooh, kerkeehän nuo tehdä. Pitää jostain "lainata" referenssitason mikki niin saap mittailtua miksauspaikan tunnelmia, viime kerran akustik workshopin tulokset olivat varsin huomattavat. Pitäis nytkin olla jonkunmoista eroa havaittavissa. Saap selkoo mitä vääntää äänityksissä kohdalleen ja mitä ei!

Kalapuikko-orkesteriin on ilmoittautunut rumpaliehdokas ja täten suunnitellaan ensimmäisiä koesoitantoja/reenejä, siitä nyt ainakin on jonkunmoinen mahdollisuus ponnistella sinnetänne. Ja tiistaina sit erääseen kuopio/tampere -akselin hevibändiin kokeilemaan että taittuuko se basso vielä raskaamman poljennon tahtiin. Tyylinä suht pitkälle HIM-vaikutteinen matsku. Kaikenlaesta!

Uujea, ensimmäinen äänisieppari valmis, ei puutu enää kun sais sen kattoon jotenkin… No ehken huomenna, koukut ja köydet puuttuu että saa kökötyksen hirtettyä. "Ammattimaisista" tuotteista kuvia tuolla Kuveja-osastolla..

No nih, seuraavat akustiikkalevyt valmistumassa hyvää vauhtia! Neljä tuloo ekalla puserruksella kun loppuu tekoaineet pahimmoilleen kesken. Mutta hyvvee tulloo ja vieläpä halvalla, perinteiseen Happos-tyyliin.. Kulmarautojen hankkiminen pihajätteistä kulmalaikalla oli jo sen verta liian Happosmaista että piti ihan kiltisti käydä rautakaupasta hakemassa "teollisia" kulmapaloja karmien tekoon. Joskus pitää mennä sieltä mistä aita on järkevin ylittää..

Ensimmäisestä akustiikkaprojektista on melkein viikolleen/päivälleen kaks vuotta, time for new challenges. Koska nauhotus- ja miksaustila on erilainen kuin kalakukkocityn kämpässä ja kooltaan isompi/parempi, tarvitaan vähän lisää akustiikkalevyä. Tänään ainakin suunnitellaan ja jos puutakin löytyy niin sit myös tehtaillaan lissee levyjä. Always hauskaa to do semmosia jutskia.

Tulipahan männä torstaina nähtyä Stamina ekaa kertaa livenä, no eipä tuota oo kyllä paljoa tullu kuunneltua muutenkaan.. Mut sehän oli yllättävän hyvä, varsinkin keikan alkupuoli lämmitti mieltä kun tuli kuunneltua subbarin vieressä sitä louhintaa. Vanhaa hevaria lämmitti varsin mukavasti. Mutta eipä tota varmaan tuu levyä ostettua asian puittilta, kyllä se Mokoma silti pitää kirkaskruunuisimman metallipoppoon sijaa henk koht mieltymyslistalla.

On se vaan jännä, aika fiiliksissä tuli kuunneltua mättöä ja mökää mut silti noi "pehmeämpien arvojen" biisit soi päässä, jopa keikan aikaan ja eritoten keikan jälkeen. Eritoten tämä:

Ihan täydellinen biisi coveroitavaksi, kunhan saap tuon ensimmäisen cover-projektin kunnialla loppuun niin sit seuraavien kujeiden vuoro.