Elikkäs iskelmäorkestereiden SM-kisojen 1997 yleisöäänestyksen musta lammas Rakkauden Amatialaiset piti eilen epätavalliset soittoiltamat, kyseessähän oli  ns. varamiespalvelun testaaminen. Ja katso, niinhän se vain homma toimii kun oikeista tyypeistä on kyse: saatiin bändiin vararumpali ja sitä myötä toivottavasti vähän erilaista bensaa koneeseen. Silloin kun sälli päästetään irti ketjustaan siis, ja näillä näkymin 30.8 (elikkäs tätä kuuta?) kahleet murtuvat Peräniemen Casinolla yksityistilaisuuden merkeissä. Nopea on tyypin mukaantulo, mutta niin ne vain asiat välistä ovat: joku homma kypsyy vuosia ja joku toinen taas tulee pikaisesti kuin grillijonossa tappelu. Orig rumpali ei häviä palliltaan minnekään eikä pidäkään hävitä, yksinkertaisesti kiireiden takia on vaan varauduttava aina pahimman varalle. Keikkaa kun on vaikea tehdä jos puuttuu sotilaita rivistä.

Niin, uusi kaveri tottelee nimeä Petteri ja ikää on nuorenlivakasti, mutta soittaa kuin muppet-shown rumpali tahi itse Philty Animal Taylor nuorna vuosina. Rokisti ja tykisti!

No niin, reenaaminen se on mikä auttaa pieneen soiton takerteluun ja kankikaikkos-oireisiin biisin etenemisessä. Niin myös tulevien synttärj’ kinkereiden osalta, otimma illan aloittavalla kokoonpanolla täräkät reenit sitäkin täräkämpien biisien parissa. Bändin jokainen osanottaja on nimeltään Happonen, joten tästä ei enää paljoa enempi voi sisäänpäin lämmetä homma, hah. Bändiin pääsee vain näyttämällä hyväksytyn henkilötodistuksen, tässä tapauksessa syntymätodistus tai sukukirjojen kopiokappale käy oikein hyvin!

Tänään sitten vähän erilaista reeniä RA:n voimalla, sanotaanko näin että kokeillaan jotain semmoista mitä ei oo ennen tehty. Jotenkas, ilmassa on odotuksen lievästi niskoilla viipyilevä ilmapiiri, voip tulla jotain tai sit ei todellakaan tuu yhtään mitään. Sen näkee sit, viimeistään koitoksen päätteeksi. Kuitenkin ihan soittamisesta on kyse, ei mistään erikoisemmasta harrastamisen muodosta! We’ll see!

Ok, lähdetääs liikkeelle kevyesti ja ilomielisesti (kauan toivotuilla) keikkalisäyksillä kalenteriin. Marraskuuhun saatiin pari kiskaisua lisää bändille, toinen Siilinjärvelle ja toinen Juukaan, yeah! Pitäis uno man bandillekin kohtapuoliin tulla samanlaisia uutisia, tosin erilaisista paikoista, mut kunhan keretään. On vaan niin hektistä ajoittain tämä elämä. Pitäis keretä viime viikonlopun reissustakin pari valittua (positiivista) sanaa heittää, oli sen verta elämyksiä/tapahtumia täynnä oleva reilu viikonloppu kaikenkaikkiaan. Noh, seikkailujen kuvat- osiossa on jo pitkän viikonlopun kuva-saldoa, oli kaikenlaista ja vaikka minkänäköstä…!

Kyllä vain, niin se taitaa olla, tie on kuuma viikonloppuisin. Uuno man band lähtee illaksi kohti Pieksämäen soittoruokalaa, kohteen nimi on kaikkien huhujen mukaan Corona Musik Bar Cafe. Melkein samanlainen litania sanoja kuin Kari Tapion "Texaco taxi parturi baari"- hitissä, paljon niitä kirjaimia mahtuu lauseeseen kun latoo ja vähän vielä lopuks pakottaa. Saas nähdä minkälainen meisinki on Pieksämäen yössä, soittoaika on about 23.30 joten vähän hitaampikin kansanosa pitäis olla saunan kylvystä vapautuneena.

Huomenna sit Leppävirran suuntaan keikalle, sukulaismies kun menee naimisiin niin pitää jonkun verran tulla vastaan kun pyyntöjä heittelevät. Eilisillan viimeisin pyyntö oli että pitäis sit kirkossa tapahtuvan siunaksen ja julkisen rahanjaon ohessa laulaa siina alttarilla! Aaargh! Kerran on jo moiseen allekirjoittanut suostunut, paikkana Kuopion Tuomiokirkko ja kaverin häät. Jos on joskus jännittäny soittaminen niin se on just se hetki siinä alttarilla kun jännittää enemmän kuin soittajien TES antaa myöten pikkuiset kirjaimet mukaan lukien. Noh, asioilla aina taipumus järjestyä, jotenkinhan ne aina menee loppua kohti bileet kuin bileet. Joskus ois kyllä mukava ihan vaan silleen olla yleisön joukossa ja ei tarviis ressailla soittojen ajankohdista ja esiintymisen pienistä detaileista. Toisaalta, ainahan sitä jalka vipattaa lavalle päin että pitäis päästä soittamaan, joten ollaas nyt tässä ruodussa mihin ollaan jämähdetty.

Näin kesän loppumetreillä otetaas tuosta vanhalla nokian puhelimella otettu kotivideon pätkä, veljeni kaimani abdullah näyttää miten Suzuki PV:llä voi ajaa. Don’t try this at home! 

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin (ainakin omasta näkökulmasta tutkailtuna), alkukevään "Wanton Blood"-bändin EP on nytkähtänyt viimeinkin eteenpäin silleen isomman askeleen. Ensimmäinen biisi neljästä rupeaa olemaan viimeistä silausta (tee-se-itse-kotona-masterointia…) vailla, tässä siitä pikku palanen. Sessiohan venähti erittäin tyylikkäästi pitkäksi itse nauhoitusvaiheessa, kitaristilla oli hieman visioinnissa aukkoja ja tais nauhoitus-kakkaa olla vähän housussa kun ei ihan ykkösellä menny raidat sisään… Mut semmosta se on vaikka mitenkä reenais ja kotosalla vaikka mankalle niitä soittelis klikin kanssa, tosipaikan tullessa tilanne kun ei ole mitenkään niin etukäteen valmisteltavissa!

Vielä kolme biisiä jäljellä, mut eka biisi kun on takana niin seuraavat liikahtaa loppua kohti paljon paljon helpommin ja nopeammin. Jonkunmoisen suunnan saanena on paljon helpompi suunnistaa maalia kohti hieman vaikeammassakin maastossa/olosuhteissa. Ei oo poojat paljoa kyselleet EP:n perään lähiaikoina, taisivat vähän kypsähtää siihen tekovaiheessa, mutta kohtapuoliin tarjoillaan tuore kakkunen CD:n muodossa niin sitpä maistellaan ja ihmetellään. Kyseisen bändin rumpalihan saattaa jossain vaiheessa olla jossain muotoa jossain bändissä nakuttelemassa kannuja, ei tiedä vielä missä ja milloin, mutta siitäpä sit ilmotusta tulee jos keikalle asti päästään. Humppa’n’roll!