Ukko Happonen

Yleisön kirjoittelua ja tulevaa

Nii-in, kyllä julkiseen sanaan voi luottaa…

Mutta, tavallinen kansahan ei niitä päätöksiä isoissa juhlissa tee vaan pikemminkin ne kokeneet alan "ammattilaiset". Juuri ne jotka tietävät mikä on yleisölle hyväksi monella tapaa, plus olettavat jengin tietävän että playback on edelleen nykypäivää. Ihan niinkuin se esim. 80-luvulla oli. Tulkoon kasari uudestaan muotiin ja muutenkin silloin tapahtui paljon paljon hienoja asioita, mutta ei nyt voi ihan aikuisten oikeesti olla varma että onko 80-luvun tissistaran tuominen viinijuhlien vetojuhdaksi mitenkään yleisöä ylistävä teko. Noh, musiikista on ihan turha kiistellä, tulee vaan paha mieli jokaiselle.

Niin, seuraavan historiikki-osuuden kasaaminen on ollut miltei kokopäiväistä hommelia. Siitä ei kyllä kilometrikorvauksia saa eikä mitään muutakaan korvausta, pahimmillaan joku itsensä kuvasta tunnistava puolituttu laittaa viestiä että poista naama kuvista.. Anyway, kunhan saa hakattua sormenpäät kipeiks kirjotuskoneella niin kaikenlaista legendaa niiltä vuosilta tulossa, klassisia RA-reissuja muistellen! Tämmöinenkin tapahtuma ollut joskus:

Pieni palanen Rakkauden Ammattilaisten historiasta

Tämä palanen liittyy tuohon seuraavaan historiikin vuosi-ilmoitukseen hyvinkin vahvasti. Artisti liittyy about vuoteen 2003, kun etsimme "orkesteriin" uutta laulajaa että pääsis allekirjoittanut enempi sitä kitaraa soittamaan. Niinpä jostain mutkan kautta Jariq Koljonen kävi ainakin kerran reeneissä ja sitpä sitä mentiin jo Wanhaan Satamaan tämän solistiehdokkaan kanssa keikalle. Yhteistyö jäi siihen keikkaan, jatkoimme omin voimin eteenpäin. Elämä on täynnä muistoja ja tätä ei meinannu kyllä muistaa, kiitoksia Kämäräisen Jakelle asiasta muistuttamisesta! Enjoy!

Ihmisesta ja välittämisestä

Tuntuuko sinusta ettei kukaan enää välitä, kaikki tuntuu etäiseltä ja vanhan ajan kollektiivisuuteen on mahdotonta palata? Ei hätää, yhteiskunta pitää huolta omistaan ja on ihmisen puolella. Vanhaan hyvän ajan kirjeenvaihtoon on todella helppo ryhtyä, tarvitset vain auton ja julkisen tien jota porskutella. Kokeile sinäkin!

Sitä sun tätä ja kaikkee fantsuu

Onko mitään järkeä että flunssa kestää kolme viikkoa ja ei todellakaan tämä paha yskä ilmoita laantumistaan? Ei oo mittään järkee! Noh, se joku taho aina ihmistä koettelee ja silleen ei päästä helpolla. Noh, ei jäädä tuleen makaamaan, vaan mennääs tuon kannaksen yli että heilahtaa… Vanhasta kunnon sotilas-sloganista väännetty sisäpiirin vitsi ohjastaa meidät seuraavaan aiheeseen: metsästykseen!

Niin, kerran on "omilla mailla" noita kaikenlaisia aktiviteetteja siellä pöndellä päin niin velvoitteen alaisuudessa on pitänyt väsätä video lintujen nirhaamisesta a’la metsästämisen tyyliin. Kattokaas kun ottaa fasaani vähän hittiä tasangolla!

Iskelmäorkesteri RA on the road again, suuntana olj’ Mikkelj’

Ja niinhän se matkansa alkoi heiluttaen kippeetä jalakoo… Hah, reissun lentäviä lausahduksia, oli taasen ajettavaa 15 tuntiin sen verta että kerkes ettiä tyhmimmistä jutuista ne kaikkein tyhmimmät ja korottaa ne sinne idiootti-tason yläpuolelle… Mut eikun vaan, mikäs siinä hyvässä kesäkelissä ajella kohti (soitannollisesti) tuntematonta Mikkeliä, alueensa pääkaupunkia. Nerokkaat muusikothan tietysti ovat erittäin hyvissä ajoin liikenteessä, ja määränpäässä sen sit tiedostaa ja tunnustaa itselleen kun totuus lyö nahkahanskalla släpärin päin näköä: ravintolan henkilökunta ei todellakaan ole paikalla samaan aikaan kuin "hyvissä ajoin" tulevat soittajat… Sit vielä nerokkaat muusikot vieraalla maalla ryhtyivät roudaamaan kamoja AIVAN väärästä päästä koko korttelia, jos vois hymiöitä lyödä jätkille otsaan niin varmaan se facepalm tai käsi naaman edessä ois aivan omiaan jokaiselle..

Perinteisen spedeilyn ja pyörimisen jälkeen pääsi viimeinkin roudaamaan, mutta aikataulujen paukkumisen suhteen ei kovin montaa kahvipaussia pidetty ensimmäisen laatikon noston ja viimeisen soundcheck-mölähdyksen välillä. Vielä ennen roudausta oli viereisessä Amarillossa kuitenkin järjestetty soittajille pöperöä ja tarmokkaat musikantithan söivät listalta oikein hyvin ja tuhdisti. Ilmeet olivatkin joissain kiperämmissä nostotilanteissa sen näköisiä että milloinkahan hissi tulee ylös.. Yeah!

 Mutta mutta, soittoaika kolkuttaa kiireen kantapäätä jokaisella kerralla samalla lailla: kravaatit ojoon, frakit suoraks ja eikun lavalle. Tunnelma ravintolassa muistutti olemukseltaan hyvin pitkälle jotain Kaurismäki-tyyppistä mielen maisemaa, hyvällä tavalla tosin. Joskus semmoisissakin paikoissa oltu että aika on todellakin pysähtynyt ja jokainen kappale muistuttaa pituudeltaan sitä iänikuista ajattomuutta… Lopputuloksena aika matelee enemmän kuin Suurlähettiläiden kappaleissa!!! Mutta, Mikkelissä hyvä meisinki, kansa tanssia louskutteli niinkuin pitääkin ja jotkin hurjemmat vielä taputtivat bändille! Eihän siinä voi muuta kuin olla vuan ja naatiskella plus välistä pitää taukoa.

Ja niinhän se ilta etenee loppuun kuin ois ennenkin soitettu, oli humpan pyytäjää ja vaikka vallan mitä,  Kari-Matti tahdikkaasti kertoi pyytäjille mitä on luvassa ja mitä ei. Pitkästä aikaa neljän setin soitto vaati veronsa ryhdikkäiltä musikanteilta, buutsien omistajat kirosivat kenkänsä ja seisomisesta tulehtuneen selkäruodon keskikastiseen manalaan. Seuraava pitkän illan kiskaisu menee kyllä ihan Reebokin buutseilla… Roudaus pois oli kevyempi kuin tullessa, mutta kyllä tuommoinen kolmannesta kerroksesta alas puhelinkopin kokoisella hissillä kamoja roudaten ottaa ihan urheilun kannalta. Edessä par tuntia auringon nousua ja kilometrien nielemistä, mut mikäs tossa keveissä tunnelmissa matkustaa ja edelleen huonoja juttuja kertoen. Toiset heräilee sunnuintain aamupäivän vuoroihin ja toiset tulee keikalta, mut samaan aikaan ollaan vielä hereillä. Ja toiset tais tulla Kuopion torilta päin kun askel sen verta oli kaarella ja ilmeet "keveitä", hah. YO-juhlat eivät oo näköjään muuttuneet yhtään sitten 1900-luvun lopun…