Äh, ehken liikaa tulee Ou nou-sarjaa telkkarista, turmelee ihmisen normaalin "ajattelu"kyvyn… Mainos:

Joo, siellä on Ullassa kesäkauden avajaiset, voip olla aika ärhäkkä meisinki mökissä! Heh, onpas laittant mr. Ravintoloitsija että tunnetuimmat coverit, siihen rimmais kaveriks – ihmeellisimmät kaverit – Mut sielläpä otetaan Julkulasta mittaa perinteisen kaavan mukaan. Eli ei sen erikoisempaa, hah.

Eipä oo paljoa kerenny keikka- tai levysydeemejä tällä viikolla miettimään, on annettu voimavarat hyvään tarkoitukseen – veriveljen autotallin rakennukseen! Tai no tuloo siihen muutakin, mutta on se toi talonrakennus vähän erilaista kuin biisinrakennus, ehhehe. Mut on sitä muutakin tehty kuin ruokataukoja pidetty, istuma- ja huilitaukojakin on nääs pidetty.

Ja taasen anpiliivipöl, etelän levymogulit on jossain reissun päällä ja auringon siemailussa, ei paljoa bändin asiat etene semmoisissa aikaväleissä. Bändi lyö viisasta päätä yhteen perjantaina ja tutkii että mitenkäs tässä saatais vähän seuraavaa vaihdetta silmään, on jonkun verran jo menty samoilla bensoilla ja rutiineilla tota keikan tekoa sekä yleistä touhua. Vaihtelu virkistää lopullisesti, sikspä pitää etsiä vähän pilkettä silmäkulmaan. Tosin jos raksalla välttyis semmoselta, ikävä jos puu törröttää silmästä.

Pieksämäki on ollut liian monta vuotta katveessa, siellä on viimeksi käyty tantsiorkesteri Violetilla joskus herran vuonna, mutta nyt tehdään asiaan korjaus. 13.8.2010 yhden miehen orkesteri lähtee katsomaan Music Bar Cafe Coronaan että minkäslainen meininki talossa on + miten kalakukkokaupunkilaisen käy vieraassa kaupungissa. Elämme jännittäviä aikoja.. Keu.

Siinäpä ennen julkaisematonta "hittiä" ja materiaalia savon sonneilta. Videossa on risteytetty kesän tunnelmia ja talven bluesia, sekä maustettu reissujen ja nauhotusten "fiilistelyillä".. Jeah!

Urkki Audion sivuja pikkasen päivitetty, lähinnä tuon bändilistan osalta

Joo-o, jälleen kerran lähiöpubin tunnelmaa tunnusteltu ihan koko illan mitalla. On niissä vaan ihan oma maailmansa ja ätmöksensä, jos jotenkin tälleen yleismaailmallisesti sitä kuvailtas. Klo 18 kamat paikan päälle ja siellä jo "aamuvuorolaiset" kyseli/huuteli että eikös sitä Juice Leskistä tule.. Plus sit joku kysy joltain että mikäs bändi täällä tänään soittaa? Seuraava vastas pikkuisen hämärästi että "…Happ.." ja joitain muita vokaaleja&konsonantteja päälle. Sitpä tämä kyselijä tokas että "Ai Happoradioko?". Klassik! Anyway, tilaahan siellä on yhden miehen sinfonialle ihan mukavasti, tsekki että kamat toimii ja sitpä odottelemaan että tiuku lyö aloitusajan merkiksi.

Jotenpa siis ensimmäinen setti tulille ja meininkihän oli aika ilmava ynnä letkeä, porukkaa aika mukavasti ja muutenkin semmoinen yhteishyvä-meisinki. Ekalla tauolla sit sitä jututtajaa että etkös sinä oo niitä Rakkauden Amatialaisia jne jne, hehee. Eräs Duo Tanssiorkesterin jäsen sitten jututtamaan vähän pitemmän kaavan mukaan ja keskustelun lopuksi kysäs että lähetkö trioon soittamaan kitaraa..? Hämmennyksen ja menneisyyden dejavu-muistikuvien kaikottua pään päältä siihen ei auttanut muu kuin tokaista niiden kipeiden asioiden olevan takana päin… Ikinä kun ei pidä sanoa että ei pidä ikinä, niin jospa annettais siihen genreen paneutuneiden/omistautuneiden muusikkojen hoitaa se haastava musiikinlaji. Eli vanha tanssimusiikki. Se vaatii asennetta, soittotaitoa, omistautumista ja suurta rakkautta musiikkia kohtaan. Kaikkea kun ei voi samaan sankkoon saada.

Ja kuten lähiöpubeissa ajoittain on tapana, jengin turnauskestävyyden oheneminen ilmenee lievänä väsähtämisenä illan edetessä ja siitä luonnollinen siirtyminen seuraavaan paikkaan. Useassa tapauksessa se on sit varmaan se rakennuksen länsi-siivessä sijaitseva makuuhuone. Anyway, tokaa settiä vaan putkeen ja harvenevan yleisömassan kanssa settiä loppuun asti. Toisen tauon pihoittelu-jaloittelun kruunasi lähestyvän pitkän hujopin kommentti "potkaisenko minä tuon hatun sinun päästä pois?". Eipä siihen oikein oo muuta kommentoitavaa kuin rauhan ja YYA-sopimuksen ylläpidon tärkeys ihmisen jokapäiväisessä elossa. Tilanteen selvittyä paljastui että tämä 40-50 vuoden väliin sijoittuva suomalainen mies on soittanut jossain vaiheessa pikku tovin Hassisen Koneessa, on RA:n laulajan lapsuuden kaveri ja haaveilee hevibändissä soittamisesta. Tais vanhat ajat vielä mielessä kummitella, oli asiaa soittamisesta/rokkitähdeydestä/asenteesta. Jep!

Kolmas setti antoi alullaan ymmärtää sen mitä tuleman piti: kaksi ihmistä koko ravintolassa, plus tietysti kolmanneks pyöräks herra baarimikko. Eipä miti eikä sen ihmeellisempää tragediaa/traumaa, yhdessä eteenpäin ja letkeestihän se ilta loppuaan kohti eteni. Lopussa tuli vielä Matti Myöhäisiä paikalle nuoren pariskunnan muodossa, ja tais Nurmiot&CCR kolahtaa sen verta hyvin että piti vielä vetää "enkore"..! Heh, kaikista paikoista ja tilanteista mahdottomin, mutta sitä saa mitä ostaa. Olivat vielä menossa jossain vaiheessa purjehtimaan avioliiton auvoiseen satamaan ja kysyivät että tuliskoss se illan artisti soittamaan kyseiseen onnen juhlaan. Noh, piste iin päälle & eikun vuan, katellaan millonka kinkerit on ja joutaako.

Tästä kaikesta johtopäätöksenä vedettäköön että tapahtumien määrä ei aina ole suoraan verrannollinen yleisön suuruuteen, vaan välillä jopa pienuuteen, buahahaa.

Ai niin, uusi Rakkauden Ammattilaisten musiikkivideo ois pitäny tänään ilmestyä ihmisten ilmoille, mutta youtuben konversio-systeemien ansiosta ääni meni uutuben päädyssä ***seelleen. Ottakaamme huomenna uusiksi, kappale on ennen kuulumatonta (mutta edelleen/jälleen demo-matskua) materiaalia jota ollaan pihistelty seuraavan vakavemman julkaisun sisään. Elippäs, huomenissa katsellaan jospa tuo tehty materiaali kohtaisi uutuben vaatimukset uuden yrityksen kautta. Skiggeböej!