Nii-in, ehkei nyt kumminkaan ihan täysin säkki päässä oo tähän asti menty, mutta ravihevosen sivuläpät voi olla jo lähellä todellisuutta.. Kyse siis lähinnä tuosta musiikista ja eritoten sen miksaamisesta… Ei voi onnistua jos ei myönnä että puutteitakin löytyy, sanoo jo 13 sekuntia vanha Tuusniemeläinen sananlasku. Tästä siis kyse:

Ei oo ihme jos bassarin ja basson kanssa on pitänyt säätää ja pohtia… Jos asia ei meinaa aueta, niin kysehän on kuuntelutilan "soundista". Eli siitä miten paljon huoneen ominaisuudet, koko ja kirjahyllyt/kashmir-matot vaikuttaa pöntöistä tulevan äänen laatuun. Jos oikein optimaalisessa maailmassa elettäis niin tuon viivan pitäis olla suhteellisen suora, sillon kuuluis Whitney Juustonin "I will oolweis lav juu"-hitin loppukiekaisussakin ihan ne mehukkaimmat äänenvärit silleen aikuisten oikeasti kunnolla. Tai tosta graafisesta esityksestä vois aatella että kun on noita kuiluja tossa poukkoilevassa esityksessä, jokaisen isomman kuilun/hertzin kohdalla on korvassa arpakuution kokoinen sinitarramöykky: Sitä ei vaan kuule vaikka mitenkä äkistäis!

Ensi viikon viikko-ohjelmassa on "Tee se itse"-pajan parannustoimet asian suhteen, lähdemme omin voimin verstaalle miettimään miten betonia sais vuoltua ja puuta louhittua ääniystävällisempään muottiin. Let’s see miten menee…

Takaisin linjoilla!

Hektisen ja maailmantaloustilanteellisesti prässäävän maailman kourissa ihmiset tekevät ratkaisuja, suuntaan jos toiseenkin. Niin myös allekirjoittanut. Soolohommeleiden osalta on laitettu kaikki uusiks: alkaen julisteesta, jatkuen itse välineurheiluun ja päättyen itse biiseihin. Näillä näkymin uusi juliste näyttää 99,97% juuri tältä:

Toukokuussa alkaa soolokeikkailun uusi aikakausi, uudet kujeet ja pussillinen vanhoja sotkettuna tex mex-tyyppiseen mausteseokseen. Luvassa (ainakin omassa päässä) stydimpi ja "tanssittavampi" pakkaus kuin ennen. Ja biisiä on sit valittu vain parhaasta päästä (ei omasta päästä) tuolta levyhyllyjen väleistä..

Niin, ja keikkakalenterikin on näköjään saanu jatketta yksityiskinkereiden ja julkisten kinkereiden osalta. Lähtölaukauksia kevään ja kesän keikkapinnistelyihin vielä vasta lataillaan, joten eiköhän tuonne vielä jonkun verta tule ylläripylläreitä keikkojen osalta. Tulevan lauantain Ankkurinapin keikka saa hyvin harjoitellun lähdön, käymmä Antero "Anskun" kanssa kiskaisemassa Pannuhuoneella privat-bileet alkuillasta. Siitä sit limousine kohti Riistaveden pintapaikkaa!

Hop! Videokamera oli kuulema toiminut kuin toiminutkin Ice Marathonin hyytävässä tanssi-ilmastossa, joten tässäpä yks kiskaisu illan tsembaloista: "Jussi and The Boys". Jotakin tarinan tynkää tuloo huomenna, niinkin haastellisessa ilmastossa tapahui jälleen jotain hubahkoa niin pitää ihan julkisesti muistella mitens se menikään.

Oh, by the way, tänään lähti etelään päin neljä (näillä näkymin viimeistä) isojen herrojen kosiskelu-biisiä, nyt vain jäädään jälleen kerran hieman laakereille odottelemaan asioiden etenemistä. Biisien teossa, muokkauksessa ja maailmalle laittamisessa on aina oma hommansa, mutta kyllä se odottelu ja kyräily sitä ihan pahinta hommaa kaikenkaikkiaan on. Mutta mitään ei saa jos mitään ei saa, joten ei siinä auta muu kuin päätä pyöritellä ympäriinsä ja toivoo parasta. Rakkauden Amatialaiset kuittaa laakereilta.

Jep jep, tuolla seikkailujen kuvissa on tallenteita Rakkauden Amatialaisten hyisestä kohtalonuhmaamis-illasta. Äkkinäinen ois saattanu saada kulkutaudin moisesta kelistä + vaatetuksen kombinaatiosta. More to come, koko toka setti on videonauhalla niin katotaas jos sieltä jotain sais kaivettua esille. Senare mera.

Hop! Rampe ja Naukkis joutu perumaan siis 27.2 Ullan Krouvin keikan, mut se saatiin sovittua 20.3 samaan paikkaan, joten sillonpa pömähtää Julkulan pintapaikassa kantrit että humahtaa!

Sitten… Ihkuu ja fantsuu, eka ulkoilmakeikka tälleen epä-kesällä tiedossa. Siis tänään. Sit kun sälekaihdinta raottaen tuumaa garderoobin olemusta illaksi niin kyllähän se vähän laittaa suunnitelmia uusiks… Aaaaargh!

Noh, ei se mitn… Ei jäädä hankeen makaamaan!