Vappu 2010: kauhua ja hyvää meininkiä vuoropäivinä

No niin! Soolokeikkailun uusi aikakausi on polkaistu käyntiin, lähinnä tarkoittaen sitä että uudet taustat on tehty ja ajettu sisään kahden keikan voimalla. Ensimmäinen kiskaisu oli vappuaattona Riistaveden pintapaikassa Ankkurinapissa, tuossa idyllisessä ravitsemusliikkeessä.

Paikan päälle saavuttaessa (alkuillasta) tunnelma oikein kohdallaan, ravintoloitsija auttoi roudauksessa ja muutenkin ilta vaikutti oikein lupaavalta. Ei tosin porukkaa vielä ollut yhtään ja henkilökunta arvuuttelikin että ihan herran hallussa yleisömäärä, joten eikun vaan kamat pystyyn ja kaverin luo kylän sivuun saunomaan. Sitpä paikan päälle hiukka ennen yhtätoista/soiton alkua ja simsalabim, porukkaa puarissa kuin kalpan pelissä! Ja tietysti koska olemma melkeinpä kotikylän naapurikylässä ja tuttavaa&sukua asuu erittäin pikaisen automatkan päässä enemmän kuin iso kourallinen, joka toinen oli joko jotain kautta sukua tai sit jotain tuttua.. Heh, klassik. Anyway, eikun vaan ilta potkaisten käyntiin ja hyvin uppos, jengi valloitti tanssilattian jo het alkumetreillä. Johtui varmaan vapun lennokkaasta ilmapiiristä ja kylän tavasta nauttia ravintolan tuotteita, sillä kansa oli todellakin lennokkaalla päällä. Nuottiteline otti joka toinen biisi kyytiä ihan pitkän kaavan mukaan, onneksi oli myös apua tarjoavia asiakkaita jotka nostivat telineen sillon tällöin pystyyn. Eihän siinä kuitenkaan hätää ollut, joihinkin kiperämpiin sanoitus-biiseihin sitä vaan tarvii ihminen kun ei ihan kaikkia lyricsejä muista. Sit tuli "Olet mun sä vain"-biisin aikaan tanssiva naispari kirjaimellisesti syliin, tai siihen sylin eteen lattialle. Noin äkkisiltään ajateltuna pitäis hieman tuntua jos tulee kylki edelle lattialla olevalle efektilaudalle, siinä kuitenkin metalliset kulmat niin voi vähän kylkiluuhun ottaa… Noh, eipä sekään menoa paljon haitannu, sattuuhan sitä. Noh, ilta menee tyylikkäästi loppua kohti ja viimeisen setin CCR:t ja Nurmiot laittoi jengin ihan hubahuba-vaihteelle, ois pitäny enkoret soittaa mutta ilta oli jo tarpeeks pitkä ja setit täynnä. Sit kamat kasaan, rytkyt autoon ja kohti Kuopiota. MUTTA, ei ihan niin kuitenkaan mennyt. Laulukaappeja kantaessa ovella vastaan tuli ala-asteelta tuttu vihamies, joka sit kävi kirjaimellisesti tekstiiliin kiinni ja oli saattamassa artistia sivummalle ulos aikeinaan antaa ihan turpaan asti. Onneksi ravintoloitsija oli ajan tasalla tilanteessa ja tuli väliin sekä auttoi turvaamaan kamojen kannon autoon asti. Mutta, tämä ihmisen vihollinen ei kuitenkaan lannistunut eikä tajunnut lopettaa järjestysmiesten ja yleisön pyynnöstä, vaan suu vaahdossa julisti asiaansa että missä se artisti on. Juuri viimeinen kantamus auton etupenkille ja kone käyntiin, pakoon aivan käsittämätöntä näytelmää: ihmisen vihollinen pääsemässä juuri irti kahden järjestysmiehen ja neljän asiakkaan pystyttämästä ihmismuurista, kohteenaan allekirjoittanut. Nyt kun asiaa ajattelee niin viimeksi samanlaista primitiivistä raivoa on nähty National Geographicin Afrikka-dokumentissa. Aivan käsittämätöntä, ehkä tämmöistä voi tapahtua vain Riistavedelle. Ei mitenkään ravintoloitsijan syy, päin vastoin juuri noin puolustetaan työntekijöitä. Tähän ei auta muu kuin hakea primitiivistä vihaa kantavaa vastustajaa kohtaan lähestymiskielto, onpahan sit seuraavan hyökkäyksen varalle pikainen matka oikeus-saliin. Ei voi ikinä tietää mitä tollaset tapaukset tekee silloin kun ne pääsevät irti, mutta jos siitä hengissä selvitään niin onpahan ainakin hyvät mahdollisuudet saada vanhaan voxiin ja kesämökkiin korvausrahat. Mutta, ei sekään välttämättä tuommoisia tapauksia pidättele. Se raivo ja alkukantaisuus tulee monenkymmennentuhannen vuoden takaa, ei voi muuta kuin ihmetellä miten sellainen saa kulkea vapaalla jalalla.

Anyway, illasta toipuneena seuraavana päivänä oli tiedossa balsamia haavoille: Vanhan Tuomarin keikka! Ei muuta kuin kamat paikan päälle hyvissä ajoin ja katsomaan vielä suomen peliä vähäks aikaa nuapur’ kahvilaan. Peli vähän venähti joten sovitusta aloitusajankohdasta ei voinut pitää kiinni, siitä jo tuli "palautetta" tutuilta paikallaolijoilta mutta show saatiin alkuun ja rauha mökkiin.. Hehee! Tuomarissa oli miellyttävä meininki, jengi hyvällä fiiliksellä remmissä ja biisit uppos kuin väärä raha väärään automaattiin. Siitäpä ei oikein sen enempää kuvailtavaa, kaikki vaan oli hyvin ja TURVALLISESTI, keikka tuntui nopeasti menevän loppuaan kohti. Eikun vaan loppu-Nurmioiden kautta viimeinen setti päätökseen ja vappu here we come! Siitäpä sit chevyllä kamat pois, saunan kautta moottor’pyörätallille ja in the end sataman sykkeeseen… All is well!

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.