No niin! Soolokeikkailun uusi aikakausi on polkaistu käyntiin, lähinnä tarkoittaen sitä että uudet taustat on tehty ja ajettu sisään kahden keikan voimalla. Ensimmäinen kiskaisu oli vappuaattona Riistaveden pintapaikassa Ankkurinapissa, tuossa idyllisessä ravitsemusliikkeessä.

Paikan päälle saavuttaessa (alkuillasta) tunnelma oikein kohdallaan, ravintoloitsija auttoi roudauksessa ja muutenkin ilta vaikutti oikein lupaavalta. Ei tosin porukkaa vielä ollut yhtään ja henkilökunta arvuuttelikin että ihan herran hallussa yleisömäärä, joten eikun vaan kamat pystyyn ja kaverin luo kylän sivuun saunomaan. Sitpä paikan päälle hiukka ennen yhtätoista/soiton alkua ja simsalabim, porukkaa puarissa kuin kalpan pelissä! Ja tietysti koska olemma melkeinpä kotikylän naapurikylässä ja tuttavaa&sukua asuu erittäin pikaisen automatkan päässä enemmän kuin iso kourallinen, joka toinen oli joko jotain kautta sukua tai sit jotain tuttua.. Heh, klassik. Anyway, eikun vaan ilta potkaisten käyntiin ja hyvin uppos, jengi valloitti tanssilattian jo het alkumetreillä. Johtui varmaan vapun lennokkaasta ilmapiiristä ja kylän tavasta nauttia ravintolan tuotteita, sillä kansa oli todellakin lennokkaalla päällä. Nuottiteline otti joka toinen biisi kyytiä ihan pitkän kaavan mukaan, onneksi oli myös apua tarjoavia asiakkaita jotka nostivat telineen sillon tällöin pystyyn. Eihän siinä kuitenkaan hätää ollut, joihinkin kiperämpiin sanoitus-biiseihin sitä vaan tarvii ihminen kun ei ihan kaikkia lyricsejä muista. Sit tuli "Olet mun sä vain"-biisin aikaan tanssiva naispari kirjaimellisesti syliin, tai siihen sylin eteen lattialle. Noin äkkisiltään ajateltuna pitäis hieman tuntua jos tulee kylki edelle lattialla olevalle efektilaudalle, siinä kuitenkin metalliset kulmat niin voi vähän kylkiluuhun ottaa… Noh, eipä sekään menoa paljon haitannu, sattuuhan sitä. Noh, ilta menee tyylikkäästi loppua kohti ja viimeisen setin CCR:t ja Nurmiot laittoi jengin ihan hubahuba-vaihteelle, ois pitäny enkoret soittaa mutta ilta oli jo tarpeeks pitkä ja setit täynnä. Sit kamat kasaan, rytkyt autoon ja kohti Kuopiota. MUTTA, ei ihan niin kuitenkaan mennyt. Laulukaappeja kantaessa ovella vastaan tuli ala-asteelta tuttu vihamies, joka sit kävi kirjaimellisesti tekstiiliin kiinni ja oli saattamassa artistia sivummalle ulos aikeinaan antaa ihan turpaan asti. Onneksi ravintoloitsija oli ajan tasalla tilanteessa ja tuli väliin sekä auttoi turvaamaan kamojen kannon autoon asti. Mutta, tämä ihmisen vihollinen ei kuitenkaan lannistunut eikä tajunnut lopettaa järjestysmiesten ja yleisön pyynnöstä, vaan suu vaahdossa julisti asiaansa että missä se artisti on. Juuri viimeinen kantamus auton etupenkille ja kone käyntiin, pakoon aivan käsittämätöntä näytelmää: ihmisen vihollinen pääsemässä juuri irti kahden järjestysmiehen ja neljän asiakkaan pystyttämästä ihmismuurista, kohteenaan allekirjoittanut. Nyt kun asiaa ajattelee niin viimeksi samanlaista primitiivistä raivoa on nähty National Geographicin Afrikka-dokumentissa. Aivan käsittämätöntä, ehkä tämmöistä voi tapahtua vain Riistavedelle. Ei mitenkään ravintoloitsijan syy, päin vastoin juuri noin puolustetaan työntekijöitä. Tähän ei auta muu kuin hakea primitiivistä vihaa kantavaa vastustajaa kohtaan lähestymiskielto, onpahan sit seuraavan hyökkäyksen varalle pikainen matka oikeus-saliin. Ei voi ikinä tietää mitä tollaset tapaukset tekee silloin kun ne pääsevät irti, mutta jos siitä hengissä selvitään niin onpahan ainakin hyvät mahdollisuudet saada vanhaan voxiin ja kesämökkiin korvausrahat. Mutta, ei sekään välttämättä tuommoisia tapauksia pidättele. Se raivo ja alkukantaisuus tulee monenkymmennentuhannen vuoden takaa, ei voi muuta kuin ihmetellä miten sellainen saa kulkea vapaalla jalalla.

Anyway, illasta toipuneena seuraavana päivänä oli tiedossa balsamia haavoille: Vanhan Tuomarin keikka! Ei muuta kuin kamat paikan päälle hyvissä ajoin ja katsomaan vielä suomen peliä vähäks aikaa nuapur’ kahvilaan. Peli vähän venähti joten sovitusta aloitusajankohdasta ei voinut pitää kiinni, siitä jo tuli "palautetta" tutuilta paikallaolijoilta mutta show saatiin alkuun ja rauha mökkiin.. Hehee! Tuomarissa oli miellyttävä meininki, jengi hyvällä fiiliksellä remmissä ja biisit uppos kuin väärä raha väärään automaattiin. Siitäpä ei oikein sen enempää kuvailtavaa, kaikki vaan oli hyvin ja TURVALLISESTI, keikka tuntui nopeasti menevän loppuaan kohti. Eikun vaan loppu-Nurmioiden kautta viimeinen setti päätökseen ja vappu here we come! Siitäpä sit chevyllä kamat pois, saunan kautta moottor’pyörätallille ja in the end sataman sykkeeseen… All is well!

Jeep jep, valssiorkesteri Rakkauden Amatialaiset kävi Kuopion Musiikkikeskuksella tanhuamassa messukansalle sävelmät tukkaan ja mukkaan. Pipopäiset taiteilijat ja taiteilija-opiskelijat hiihtivät edestakaisin ovista kun rahvaan kansan soittajat roudasivat luitaan ja laatikoita taloon ja talosta ulos. Ilmapiiri huokui jazzin ja korkeakulttuurin säveliä.. Yäk! No ei vasite, messukansan kanssahan siellä oltiin tekemisissä ja siellä ihminen oli ihmiselle ihminen, ei ollut asetelmia paremmuudesta ja huonommuudesta. Oli iso tila soettoo, tosin "lava" oli hiukka ahdas mutta sopu antoi hyvin sijaa!

17.9 olevasta Rauhalahden keikasta tuli tietoa, kyseessähän on kuuleman mukaan 60-/70-luvun teemabileet ja kaiken lisäksi vielä Elvistäkin pitäis jonkun imitoida jne. Räksän tietotoimiston mukaan paikalla on Rakkauden Amatialaisten lisäksi ainakin (the legendary) Nasma Team ja sit semmoinen uusi tulokas kuin Jorma Kääriäinen & Riku Niemi orkestereineen. Jotkin varmaan tietää ton Käkriäisen niin ei siitä sen enempää, mut toi Nasma Team vaatii kyllä saada kaiken kunnian ja mielenkiinnon itselleen. Bändihän on kuuleman mukaan hieman uudistanut rivistöään, mutta jonkun aikaa sit otettu posteri kertoo paljon enemmän kuin tuhat sanaa ja värssyä. Ladys and playboys, klassinen Nasma Team!

By the way, tuli lisätietoa ja tarkennusta vappupäivän soittannoista Vanhassa Tuomarissa. Soitto alkaa aika tarkkaan klo 15, joten sitä ennen sillit naamaan ja tenttua päälle, Tuomarissa on päivätanhut!

Buahaha, taidetta reeniksen seinältä, hulluilla on ilmaiset huvit!

Tervitused siit! Ja näin on taasen bingobangobongopallo pyörähtänyt keikka-arpapelissä ja 17.9 sattui keikan paikaksi Rauhalahti! Siellä melkein menneitä aikoja muistellen on erääntyyliset Elvis tahi 60’s whatever-bileet tiedossa, Rakkauden bändin lisäksi siellä kuulema kaksi muutakin esiintyvää taiteilijaryhmää. Eli siis RA ja kaksi taiteilijaryhmää… Niin se vaan jännästi aika kuluu ja asiat muuttuu, bändiläiset ainakin muistavat hyvin sen ajan että Rauhalahteen ei ollut mitään asiaa soittamaan muuten kuin puhelimella vapaa-aikana siitä pihalta. Tai jos maksoi veteenpulahtamis-maksun niin sit vaikka sieltä kylpyläosastolta. Mutta oh ja katso, niin sitä vaan vuoden sisään ollaan tällä menolla kolme kertaa jos siellä! Nii-in, jos ajat eivät muutu niin sitten muuttu paikka tai sen henkilökunta… Silti peukut asialle, vaikkei RA mikään "tanssiorkesteri" ole, niin edelleen sieltä viimekertaisesta Back to the 60’s-tapahtumasta lämpimät muistot: Ei ollu lavalla kylmä eikä tanssilattiallakaan, ns. "hyvin uppos" vaikkei Keskiyön tangoa/Keräsen Ollin polkkaa tullutkaan. Silloinhan paikalla oli mm. Petri Petterson & Brass, The First (Nyt meni hermot…), Jussi Raittinen yhtyeineen ym. Raittista nähtiin toisena päivänä parkkipaikalla kun oli lähdössä seuraavalle keikalle ja RA jäi paikalle. Räksän ja Jussin sananvaihto lyhykäisyydessään: "Niin se paksu-pate vaan lähtee" "Nii-in, ja toinen jää"… Klassik!!!

Niin on ollut monivivahteinen viikko tapahtumien osalta että ihan tärisyttää, harvoin näin paljon on "realisoitunu" jutut mitä vaahto suussa asioista on vaahdottu. Laivakeikat, ok, ne varmistu. MUTTA: Levydiili-asioissakin on saatu kättä silleen oven väliin että tekis ihan porukalla mieli paljastaa mitä suunnitellaan tahi minkälaista kalaa ollaan narraamassa (tai kuka puree mihinkin koukkuun), mutta pakko vielä pitää mölyt mahassa ettei tuu lyhyttä pitemmästä naurusta pitkä itku. Anyway, jos ja kun saadaan asioihin varmistusta niin sit kyllä kerrotaan missä mitä ja milloin ja miksi, sen verta hyviä juttuja verkossa, ainakin täkynä. Bändi pitää käsiä kyynerspäitä myöten ristissä asian suhteen.

Ai niin, pitäis varmaan tota Urkki Audion what-we-have-done -osastoa kans päivittää kun sielläkin on sitä tapahtumaa ollu, hyviä jutskia vaikka harvakseltaan on ollutkin. Wanton Bloodin nuorisonauhotukset vielä loppusuoralla, on tarkka kitaristi kun niin pitkään hieroo osuuksiaan…!  Brandy Rockersin matskusta on pitäny jo aikapäivät sit laittaa meisinkiä kun kerran pääsivät matskullaan Ylen radiokanaville asti uimaan, mutta ihan kaikkea ei perustoimintojen lisäksi aina muista, aargh! Biisihän päätyi tuolle Finnish Rock’n’Roll 2010-levylle, joka pitäis tosta linkistä aueta. Dahlströmin Ekin sydeemejä, kävi vielä nauhotusten lopussa morjestamassa touhua mut sillon piti jo rekording engineerin lähteä lukioaikaisten kavereiden kanssa saunailtaan, siinä ei kauaa enää tonttulakki pyöriny kun hän oli kohti saunaa… Anyway, tässäpä joulun alusilta Brandy Rockersin pätkää jota pikkujoulujen ohessa nauhotettiin, ladys and playboys:
Rockabilly Johnny